Pidätys ja purkaus - kaksi esimerkkikappaletta perusasteelle
Ilona Virokannas
Pidätys ja purkaus ovat ihanneolosuhteissa niin selkeästi kuultavissa ja koettavissa, että tuntuu ylenpalttiselta varovaisuudelta jättää aiheen ensimmäinen käsittely vasta musiikkiopistotasolle, yleensä kaiketi musiikinteoria I:een. Pidätyksistä puhuttaessa ei oppilailla tarvitse välttämättä olla vielä sointuteoreettisia käsitteitä, koska pidätyksiä voi yhtä hyvin olla kaksiäänisessä musiikissa. Seuraavassa on kaksi selkeäksi osoittautunutta esimerkkikappaletta ja ideoita kappaleiden käyttöön.
Ensimmäinen melodia on alku brasilialaisesta sävelmästä Choro pra jany kokoelmasta 9 danses brèsiliennes (Editions musicales transatlantiques, Pariisi 1983):
Esimerkki 1
Aluksi opetellaan laulamaan melodia ja bassoääni korvakuulolta. (Jos kaksiääninen laulaminen ei vielä, suju, opettaja voi soittaa tai laulaa bassoääntä.) Kuunnellaan, mitkä sävellyksen kohdat tuntuvat riitelevän ja lauletaan riitelysävelet esim. tavulla daa ja muut sävelet tavulla duu. Korostetaan daa-säveliä, jotta riitely kuuluisi oikein selvästi. Riitelyä voidaan nimittää pidätykseksi ja riitelyn loppumista purkaukseksi. Esitystä hiottaessa pidätyksen voi tuoda esiin crescendolla ja diminuendolla.
Tutkitaan (ehkä diktaattina kirjoitetusta) nuotista äänien välisiä intervalleja. Pidätyksen ja purkauksen havainnollinen esittämistapa on intervallinumeroita yhdistävä viiva. Tahdeissa 2, 4 ja 8 on noonipidätys (9 - 8) ja tahdissa 6 septimipidätys (7 - 6).
Jos halutaan numeroida nekin intervallit, jotka eivät kuulu pidätyksiin ja purkauksiin (siis tahdit 1, 3, 5 ja 7), kannattaa tutkia myös kappaleen säestyssointuja. Tällöin selviää, että saman kappaleen septimit voivat toimia erilaisissa tehtävissä: tahdissa 6 septimi on sointuun kuulumaton pidätyssävel kun taas tahdissa 7 septimisävel kuuluu sointuun.
Choro sopii myös synkooppiharjoitukseksi. Opettaja soittaa yksinkertaista säestystä ja pyytää oppilaat esittämään kahdella erilaisella äänenvärillä (esimerkiksi taputus ja sormien napsutus) basson ja sointujen rytmiä. Rytmisäestykseksi sopivat myös oppilaiden omat ostinatot, jotka saavat mielellään sisältää synkooppeja.
Esimerkki 2
Toinen esimerkkikappale on lisä-ääni lauluun Varrella virran. (Tämän Albert Hammondin ja Mike Hazelwoodin laulun nuotit löytyvät kirjasta Kasper, Lampila & Tikkanen 1999: Selvät sävelet 7, 6. painos. Helsinki: Otava, 56-57.) Edellisen kappaleen tavoin harjoiteltuna selviävät riitelevät kohdat ja niiden intervallinumerot:
Esimerkki 3
Varrella virran on hyvä esimerkki pää- ja sijaissoinnuista myös hieman myöhemmissä opinnoissa. Oppilaita voi pyytää oppilaita soinnuttamaan kappaleen ensin kolmella pääsoinnulla ja etsimään sitten neljään viimeiseen tahtiin vaihtoehtoisia sointuja. Kun soinnut ovat löytyneet, bassostemmaa voi laulaa astemerkinnän mukaisilla "sanoilla".
 Tulostettava versio |