Tonic Sol-fa

Englannissa säveltapailua kehitteli 1800-luvun alussa Sarah Ann Glover, joka keksi menetelmän, jonka nimesi Tonic Sol-fa - metodiksi. Menetelmässä sävelet ilmaistiin kirjaimilla D,R,M,F,S,L ja T. Asteikon seitsemäs sävel Si muutettiin siis Ti:ksi. Gloverin työtä täydensi myöhemmin John Curwen, joka mm. muutti asteikon isot kirjaimet pieniksi. Curwen perusti Tonic Sol-Fa-seuran 1853 ja vuonna 1879 koulun, Tonic Sol-fa Collegen. Kerrotaan, että koulussa muun muassa opetettiin kuorolaulua näyttämällä melodian kulkua käsimerkeillä. Koulun nykyinen nimi on Curwen Memorial College.

Curwenin opetusmenetelmä oli laajassa käytössä Englannissa ja samaan metodiin perustuva säveltapailumenetelmä sai jalansijaa myös Brittiläisen kansainyhteisön maissa Australiassa, Kanadassa, Uudessa Seelannissa, ja Intiassa, missä lähetyssaarnaajat opettivat musiikkia tämän menetelmän avulla.

Tonic Sol-fa -seura ja -koulu ovat ne keskeiset tekijät, joiden antamaan alkuun perustuu myös nykyaikainen suomalainen relatiivinen säveltapailu ja myös sävelten laulunimet do, re, mi, fa, so, la, ti käsimerkkeineen.

Sarah Glover. Kuvalähde: Curwen 1900.

Saksalainen Agnes Hundoegger oli tutustunut Tonic-Sol-fa -menetelmään 1896 ja vuotta myöhemmin hän julkaisi kirjan Lehrweise nach Tonika-Do. Hän alkoi opettaa säveltapailua käyttäen myös käsimerkkejä apunaan. rytmin merkitsemisessä hän otti käyttöön Galin-Paris-Cheve-metodin rytmin lukunimet.

Säveltapailun kehittäjiä ja kokeilijoita

Suomalaisia varhaisia julkaisuja:
D.H.Kukkaselan koraalikirja

Tulostettava versio