Artikkelit

  • 1900-luvun musiikin säveltasoanalyysin opettamisesta, Ilkka von Boehm (Musiikkianalyysi)
  • Analyysin uudet alueet vai vanhat?, Risto Väisänen (Musiikkianalyysi)
    Puheenvuorossa kritisoidaan valmiiden ja liian yleisten muotokaavojen yksipuolista soveltamista opetuksessa ja perustellaan aikalaislähteisiin ja historialliseen näkökulmaan pohjautuvaa, teoksen erityispiirteitä korostavaa muotoanalyysia.
  • Asteikkosoitto ja sävellajit soitinten alkeisopetuksessa, Silja Mäkinen ja Lotta Ilomäki (Soittimet)
  • Auditiivinen strukturointi osana musiikin perusteiden opettamista, Tuire Kuusi (Musiikintutkimus)
  • Elävää musiikkia, Lotta Ilomäki (Opetusmenetelmät)
    Kirjoituksessa esitetään erilaisia menetelmiä "elävän musiikin kuunteluanalyysiin" säveltapailuopetuksessa pohtien eri tavoin musiikkia hahmottavien oppilaiden tarpeita.
  • Harmonian ja äänenkuljetuksen näkökulma pienoismuotojen analyysiin, Kai Lindberg (Musiikkianalyysi)
  • Intonaatio-oppia puhaltajille - torvi mukaan teoriatunnille? , Ville Komppa (Työtapoja ryhmäopetukseen)
  • Kevätkori - arviointia lapsiryhmässä, Lotta Ilomäki (Arviointi)
    "Kevätkori" kehitettiin oppimisen arviointiin ja seurantaan lapsiryhmissä. Pyrkimys oli tehdä arviointitilanteista vuorovaikutuksellisia ja rohkaista tekemällä oppimista sekä teoria- ja säveltapailutaitojen vuorovaikutusta soitonopiskelun kanssa.
  • Käytännön satsioppia, Tapio Kallio ja Lotta Ilomäki (Äänenkuljetus, perustaso)
  • Luovia toimintamuotoja perustason teoria- ja säveltapailuopetukseen, Hanne Jurvanen (Työtapoja ryhmäopetukseen)
    Musiikinteorian ja säveltapailun opetusta on viime vuosina pyritty kehittämään käytännönläheiseen ja lapsikeskeiseen suuntaan. Esittelen tässä harjoitteita, jotka olen omassa opetuksessani todennut toimiviksi ja innostaviksi. Tavoitteena kaikessa on oppilaan kuuntelun ja säveltapailutaitojen kehittäminen (melodian, rytmin, harmonian, muodon ja sointivärin hahmottaminen), oppilaiden oman luovuuden hyödyntäminen, vuorovaikutustaitojen kehittäminen ja ryhmätyöskentelyn tukeminen. Monissa harjoitteissa hyödynnetään kehorytmejä, soittimia ja liikettä.
  • Moniäänisen kuoromateriaalin käyttö säveltapailuopetuksessa, Soila Nurminen (Työtapoja ryhmäopetukseen)
    Kirjoitus on tarkoitettu opettajille, jotka haluavat opastaa laulajina vielä melko tottumattomia oppilaita kuorolaulun maailmaan. Se sisältää harjoitusvihjeitä sekä kirjallisuusluettelon.
  • Musiikin alkuopetusta soittaen ja liikkuen, Minna Pätäri ja Elina Pietilä (Työtapoja ryhmäopetukseen)
  • Musiikin kuuntelun suloinen toimettomuus, Leena Unkari-Virtanen (Historia, tyylit)
    Johdannoksi musiikin kuuntelun opetustyölle pohdin tässä artikkelissa musiikin kuuntelun yleisiä lähtökohtia ja omia kokemuksiani musiikin historian opetuksesta. Selostan kolmea erilaista kuuntelukasvatuksen kirjaa, jotka edustavat erilaisia näkemyksiä kuuntelukasvatuksen tavoitteista ja keinoista, joilla tavoitteet saavutetaan.
  • Musiikin työpaja - elämykselliset työtavat musiikinteorian ja säveltapailun opetuksessa, Anna Kuoppamäki (Työtapoja ryhmäopetukseen)
    Kirjoituksessa pohditaan mahdollisuuksia luovuuden vaalimiseen musiikinopetuksessa sekä esitetään musiikkiliikuntaan sekä sävellystyöpajatoimintaan perustuvia työskentelyesimerkkejä.
  • Musiikkianalyysin alkuun - työskentelyesimerkkejä perusasteelle, Lotta Ilomäki (Analyysi, perustaso)
    Esittelen tapoja käyttää kokonaisia pienimuotoisia tonaalisia sävellyksiä säveltapailu- ja analyysitehtävinä musiikkiopiston perusasteella. Keskityn näkökulmiin, jotka perinteisesti ovat jääneet vähälle huomiolle, eli ääriäänten kuunteluun ja kokonaisuuksien rajakohdista lähtevään tarkasteluun. Näin tarjoutuu mahdollisuuksia esimerkiksi oppilaiden oman soitto-ohjelmiston käyttöön opetuksessa.
  • Pidätys ja purkaus - kaksi esimerkkikappaletta perusasteelle, Ilona Virokannas (Äänenkuljetus, perustaso)
    Pidätys ja purkaus ovat ihanneolosuhteissa niin selkeästi kuultavissa ja koettavissa, että tuntuu ylenpalttiselta varovaisuudelta jättää aiheen ensimmäinen käsittely vasta musiikkiopistotasolle, yleensä kaiketi musiikinteoria I:een. Pidätyksistä puhuttaessa ei oppilailla tarvitse välttämättä olla vielä sointuteoreettisia käsitteitä, koska pidätyksiä voi yhtä hyvin olla kaksiäänisessä musiikissa. Seuraavassa on kaksi selkeäksi osoittautunutta esimerkkikappaletta ja ideoita kappaleiden käyttöön.
  • Pieni soitinopas, Aarre Joutsenvirta (Soittimet)
  • Pienoismuotoanalyysin ongelmia, Risto Väisänen (Musiikkianalyysi)
    Jatkona kirjoitukselle "Analyysin uudet alueet vai vanhat" (MUTES 1/97) tarkastellaan seuraavassa alustavasti eräitä 1700-1800-lukujen musiikissa tyypillisiä musiikin pientasojen jäsentymisperiaatteita sekä näihin liittyviä pienoismuotokäsitteitä ja -termejä.
  • Schenker-analyysi: hierarkkinen näkökulma tonaalisen musiikin rakenneanalyysiin, Lauri Suurpää (Musiikkianalyysi)
    Kirjoituksessa esitellään lyhyen musiikkiesimerkin avulla Schenker-analyysin periaatteita ja analyysinotaatiota. Artikkeli liittyy Sibelius-Akatemian koulutuskeskuksen vuonna 1997 järjestämään kurssiin, jossa Schenker-analyysin lisäksi tarkasteltiin pienoismuotojen analyysia.
  • Schenkeriläinen näkökulma pienoismuotojen opettamiseen, Kai Lindberg (Musiikkianalyysi)
    Kirjoituksen tarkoituksena on havainnollistaa harmonian ja äänenkuljetuksen vaikutusta musiikin pienoismuototapahtumien jäsentymiseen. Heinrich Schenkerin (1868-1935) kehittämä teoria tonaalisessa musiikissa vallitsevista lainalaisuuksista tarjoaa tällaiseen tarkasteluun hyvin hedelmällisen lähtökohdan.
  • Solmisoinnin historiaa: säveltapailun alkulähteiltä suomalaiseen koululuokkaan, Jouko Törmälä (Opetusmenetelmät)
    Koulussa tapahtuvalla säveltapailuopetuksella on vuosisatoja vanhat perinteet, ja erilaisilla solmisaatiomenetelmillä on ollut merkittävä rooli opetettaessa koululaisia laulamaan nuoteista. Tässä kirjoituksessa kokenut suomalainen kuoro- ja säveltapailupedagogi Jouko Törmälä jäljittää suomalaisen solmisaatio-opetuksen taustoja keskiaikaisilta alkulähteiltä merkittävien suomalaisten musiikkipedagogien opetukseen ja oppikirjoihin. Kirjallisten lähteiden ohella kirjoitus pohjautuu suomalaisten musiikkipedagogien haastatteluihin sekä kirjoittajan omiin kokemuksiin Arvo Räikkösen oppilaana Rauman opettajaseminaarissa.
  • Stemmaaminen ja soitinnuksen alkeet peruskurssitasolla, Aarre Joutsenvirta (Käytännön kirjoitustaidot)
    Soitinnusta ja sovitustekniikkaa opiskellaan yleensä vasta musiikkikorkeakouluissa. Tässä artikkelissa yritän selvittää tapoja, joilla se voisi onnistua jo peruskurssitasolla. Soitinnuksessa rajoitutaan yleisimpään instrumenttivalikoimaan. Sovitustekniikka taas keskittyy ns. stemmaamiseen, jolla tarkoitan tapaa kirjoittaa basson ja melodian väliin yksi tai useampia ääniä niin, että niillä on toisaalta luonteva melodinen liike ("äänenkuljetus") ja toisaalta ne täydentävät harmonian tonaalisesti loogiseksi kuluksi.
  • Tee oma tripla - rytmiharjoituksia säveltapailuun ja musiikkitietoon, Ilona Virokannas (Käytännön kirjoitustaidot)
  • Transkriptio musiikinopetuksen välineena, Vellu Halkosalmi (Käytännön kirjoitustaidot)
    Kirjoitus esittelee transkriptio-opetuksen mahdollisuuksia ja käytännön menetelmiä lähinnä perusopetuksen tavoitteiden kannalta.
  • Uuden musiikin merkityksiä etsimässa, Leena Unkari-Virtanen (Historia, tyylit)
  • Yleinen nykymusiikkitieto?, Hannu Pohjannoro (Historia, tyylit)
    Teoksen tutkiminen ei välttämättä edellytä oppilailta laajaa teoreettista tietämystä. Niinpä uskon, että jo musiikkioppilaitosasteella voidaan menestyksellisesti tutkia uutta musiikkia, kunhan tehtävät mitoitetaan oikein. Nämä eivät ole analyyttisiä tekstejä eivätkä edes perusteellisia tehtävänasetteluja, vaan esimerkkejä mahdollisista kysymyksistä, joihin asianomaista teosta tarkasteltaessa voi etsiä vastauksia - ja niiden kautta uusia kysymyksiä vastattaviksi.