Puupuhaltimet
Huilussa, oboessa ja klarinetissa aloittelijalle helpoimpia sävellajeja ovat G-ja F-duuri niiden sopivan äänialan vuoksi (B-vireisellä klarinetilla soivat F- ja Es-duuri). Muutamat hankalat sormitukset rajoittavat sävellajien käyttöä. Huilistilta vaatii erityistaitoa h-molli, jonka asteikkona ajateltavat lähtösävelet h1, cis2 ja d2 ovat sormituksen ja intonaation hallinnan kannalta vaativat. (Ks. Joutsenvirta: Soitinko mukana?) Monien aloittelevien oboistien kädet taas taas eivät tahdo ylettyä sävelten cis ja dis sormituksiin - oktaavialasta riippumatta. Lisäksi aloittelijan oboesta puuttuu useimmiten pienen oktaavin b, eli soittimen matalin sävel on h. Aloittelevien oboistien parissa kannattaakin välttää sävellajeja B-duuri ja g-molli sekä sävelyhdistelmiä cis-dis, h-cis, h-dis (jotka kaikki esiintyvät esimerkiksi melodisessa e-mollissa), ja myös f-säveleen vievät kulkuja c-f, cis-f, d-f ja dis-f. Klarinetistille sopivat hänen ensimmäisenä soittovuotenaan soittotehtävät, jotka pitäytyvät äänialalla ilman rekisterinvaihtoa: kirjoitettu e-b1 = soiva d-as1/gis1. C-duuri vaatii klarinetisteilta jo ylemmän rekisterin käyttöä, kun taas huilistit tutustuvat C-duuriin jo alkuvaiheessa. Huilussa ja klarinetissa asteikkoja soitetaan kahteen oktaaviin yleensä viimeistään kolmannesta soittovuodesta alkaen. Näin oppilaat tutustuvat myös yläapuviivoille kirjoitettuihin säveliin. Oboessa pysytään kauemmin 1-viivaisen oktaavin alueella.
Fagotilla alennusmerkkiset sävellajit ovat yleensä helpoimpia: aloittelijalle esimerkiksi C-duuri ja a-molli, F-duuri ja d-molli, B-duuri ja g-molli sekä G-duuri ja e-molli. Soitto aloitetaan noin kvartin-kvintin ambituksella, joka laajenee oppilaan edistymisvauhdin mukaan ja yltää pian oktaaviin, muutaman kuukauden kuluttua usein jo kahteenkin. 1/3-tasoisen fagotistin hallitsema ääniala on siis tyypillisesti pari oktaavia kontra-B:stä ylöspäin, ja kromatiikkaan tutustutaan jo ensimmäisenä soittovuonna.
Äänialoja enemmän kannattaa ottaa huomioon muunlaisia käytännön kysymyksiä, kun aloittelevien fagotistien soitinta aikoo käyttää ryhmätunneilla . Suukappale on liotettava ennen käyttöä. Soitinta täytyy käsitellä luokassa varoen, esimerkiksi seisomaan sen saa asettaa vain liukuesteen, "kumitassun", kanssa. Soittaminen on aluksi aika raskasta, jolloin suu väsyy samoin kuin pienillä oppilailla myös kädet ja selkä. Aloitteleva soittaja saattaa myös unohtaa hengittää kunnolla keskittyessään sormitusten kaltaisiin vaatimuksiin; sisäänhengityksestä voi silloin muistuttaa. Kuten puupuhaltimilla yleensäkin, dynaaminen asteikko on aluksi aika suppea (mp-mf), ja äänen alukkeen tarkka osuminen on aluksi vaikeaa. Laajat hypyt etenkin legatossa ovat vaativia. Sen sijaan heti alusta asti voi kiinnittää huomiota puhtauteen ja tähdätä tarkkaan intonaatioon.
Sävellajit ja asteikkosoitto perustason soitonopetuksessa
|
Vaskipuhaltimet
|
 Tulostettava versio |