Omia kappaleita sointivärien ja ostinatojen pohjalta

Myös seuraavissa harjoitteissa on esimerkkejä erilaisista tavoista tehdä musiikkia oppilaiden omaa kekseliäisyyttä hyödyntäen. Oppilaat ovat usein epävarmoja omista kyvyistään ja tarvitsevat rohkaisua ja ohjausta. Harjoitteissa voi kiinnittää huomiota myös musiikin moninaisuuteen. Musiikkia ei ole vain levyltä sinfoniaorkesterin soittama säveltäjän kirjoittama teos, vaan musiikkia voi syntyä arkisista äänistä tai vain omaa kehoaan monipuolisesti hyödyntäen.

Kaikissa luovuutta vaativissa harjoitteissa on tärkeää valmistaa ja vapauttaa tilanne ja antaa oppilaille tarpeeksi eväitä varsinaiseen tehtävään. On tarkoituksenmukaista tehdä tunnin aluksi tai ennen varsinaista tehtävää yksi tai useampi tilannetta valmistava harjoitus. Lämmittely voi olla peli tai leikki, joka vapauttaa oppilaita ja vahvistaa ryhmädynamiikkaa. Lämmittelyksi sopivat myös keskittymisharjoitukset ja pienet kaikuleikit, joissa opettaja voi jo esitellä harjoituksessa käytettäviä materiaaleja.

Äänisommitelma: Lattia soi

1. Seistään piirissä. Opettaja pyytää oppilaita kokeilemaan, minkälaisia ääniä ja rytmejä jaloilla (esim. polut lattiaan, hinkkaukset, koputukset) on mahdollista tuottaa. Oppilaat voivat kukin esitellä vuorotellen toisilleen keksimiään erilaisia "lattiasoundeja", jotka kaikki yhdessä toistavat.

2. Oppilaat jakaantuvat neljän - viiden hengen ryhmiin. Vuorotellen ryhmät tekevät improvisoidun ääniteoksen käyttäen jalkojaan ja hyödyntäen edellä keksittyjä ääniä. Muut oppilaat seuraavat esitystä. Tarkoitus on muodostaa kehittyvä kokonaisuus, joka alkaa hiljaisuudesta, muuntuu ja lopulta saa selkeän lopun. Oppilaiden tulee kuunnella toisiaan ja antaa esityksen rauhassa kehittyä. Oppilaat voivat ottaa vaikutteita toistensa jaloilla tekemistä äänistä ja rytmeistä, matkia toisen tekemää, lähteä muuntelemaan sitä tai keksiä aivan oman jutun toisten äänien päälle. Kun ryhmä malttaa keskittyä ja kuunnella toisiaan, pienistä elementeistä saattaa syntyä hurjia, eläviä ja mielenkiintoisia kokonaisuuksia.

3. Ryhmät voivat tehdä harjoituksen silmät kiinni tai melkein pimeässä huoneessa, jolloin aktiivinen kuuntelu helpottuu. Tällöin toimiva ryhmä joutuu vähentämään liikettä, jotta törmäyksiä ei pääsisi syntymään. Myös katsojat voivat laittaa silmät kiinni, jolloin kokonaisuus aukeaa hyvin erilaisena kuin avoimin silmin.

4. Lopuksi oppilaita kannattaa pyytää kommentoimaan omia tunnelmiaan ja toisten esityksiä. Nimen keksiminen eri ryhmien teoksille on myöskin antoisaa.

Kehosoitinryhmätyö

Ennen seuraavaa harjoitusta on suotavaa, että opettaja on aikaisemmilla tunneilla tutustuttanut ryhmän kehosoittimiin.

1. Aloitetaan kaikukehorytmeillä.

2. Opettaja pyytää jokaista oppilasta itsekseen kokeilemaan, minkälaisia ääniä käsillä saa aikaiseksi (erilaisia taputuksia ja hinkkauksia sormenpäillä, koko kämmenillä ja myös käsivarsista jne.). Oppilaat valitsevat jokainen itselleen mieleisensä käsillä tuotettavan äänen ja esittelevät sen toisilleen. Jokainen oppilas näyttää oman käsiäänensä ensin yksin ja sitten kaikki toistavat sen yhdessä. Oppilaat painavat mieleensä oman käsikehosoittimensa myöhempää käyttöä varten.

3. Jokainen oppilas kokeilee itsekseen, minkälaisia ääniä jaloilla saa aikaiseksi (tömistyksiä, hinkkauksia jne.) ja jokainen valitsee jonkin jaloilla tuotettavan äänen ja esittelee sen toisille samoin kuin edellä. Oppilaat pitävät myös oman jalkaäänensä muistissa myöhempää käyttöä varten.

4. Jokainen oppilas kokeilee itsekseen, minkälaisia ääniä voi löytää vartalosta käsiä apuna käyttäen (taputukset rintaan, reisiin...). Jokainen oppilas etsii mielestään parhaan äänen, minkä vartalosta käsillä saa aikaiseksi ja esittelee sen toisille. Tätäkin ääntä tarvitaan myöhemmin.

5. Opettaja pyytää oppilaitaan vielä muistelemaan kaikki kolme omaa ääntään; käsillä tuotettavan, jaloilla tuotettavan ja vartalosta käsillä tuotettavan.

6. Oppilaat luovat kolmen hengen ryhmissä ryhmän jäsenten ääniä hyväksi käyttäen kokonaisuuden, kappaleen, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Oppilaat saavat hyödyntää ryhmänsä ääniä vapaasti. Kaikki ryhmän jäsenet voivat soittaa koko ajan samaa, tai jokainen erilaista ääntä. Samoin he voivat hyödyntää joko kaikkia ryhmäläisten ääniä tai jättää joitain pois. Mutta uusia äänellisiä elementtejä ei teokseen saa lisätä. Ryhmät voivat suunnitella kokonaisuuteensa myös koreografian.

7. Ryhmät esittelivät valmiit teoksensa toisilleen.

8. Lopuksi puhutaan yhdessä tehdystä ja ryhmät antavat toisilleen palautetta esityksistä; mikä toimi erityisen hyvin milläkin ryhmällä ja mitä olisi voinut vielä kehittää.

Vanhempien oppilaiden kanssa olen toteuttanut samaa ideaa, mutta kokonaisuuden rakentamista olen rajannut vielä pyytämällä heitä suunnittelemaan teoksensa tiettyä muotorakennetta hyväksi käyttäen - rondo, ABA, satsi-muoto jne. Ryhmät voivat sovittaa tai siirtää teoksensa sopivaksi katsomilleen soittimille.

Kehosoitinorkesteri

Musiikin tekemistä on sekä keksiä itse, että seurata, mitä ympärillä tapahtuu. Harjoitteessa oppilaat huolehtivat omasta osiostaan, aivan kuten orkesterissa, sekä seuraavat kapellimestarin ohjeita tapahtumista. Musiikin johtaminen on niin ikään musisointia ja sitäkin on syytä harjoittaa.

1. Seisotaan piirissä. Lämmitellään muutamilla kehosoitinkaiuilla. Samalla opettaja esittelee ideoita, joita oppilaat voivat varsinaisessa harjoitteessa hyödyntää, jos he tuntevat ongelmalliseksi keksiä niitä itse.

2. Opettaja pyytää oppilaitaan keksimään jokainen oman kehosoitinostinaton. Vähän ryhmästä riippuen opettaja voi määritellä joko selkeän keston ostinatolle tai sitten antaa oppilailleen vapauden itse päättää ostinatonsa pituuden. Tärkeää on, että oppilas kykenee toistamaan ostinatoaan jatkuvasti ja pystyy jatkamaan ostinatoaan tauon jälkeen merkistä.

3. Kun oppilaat ovat kokeilleet ja löytäneet jokainen itselleen sopivan ostinaton, he esittelevät omansa toisilleen. Jokainen oppilas soittaa ostinatonsa ensin yksin, minkä jälkeen kaikki toistavat saman yhdessä. Jos ostinatot ovat kovin monimutkaisia, toiston voi jättää pois.

4. Varsinaisessa kehosoitinteoksessa opettaja toimii ensin kapellimestarina, joka ohjaa toimintaa, näyttää kuka soittaa (kaikki, puolet, pieni osa ryhmästä), antaa ohjeita dynamiikasta jne. Sovitaan yhteinen syke ja opettaja näyttää lähdön. Oppilaat toistavat jatkuvasti omaa ostinatoaan ja seuraavat kapellimestarin ohjeita. Kapellimestari näyttää ohjeita käsillään ja käyttää tarpeen mukaan myös sanallisia ohjeita. Välillä voi musiikki katketa kokonaan (yhteinen kenraalipaussi), jonka jälkeen näytöstä soitto jatkuu taas. On tärkeää, että kaikki pitävät yhteisen sykkeen myös taukojen aikana.

5. Halukkaat oppilaat toimivat kapellimestarina.

6. Lopuksi keskustellaan ja puretaan tehty. Oppilaat kommentoivat yleisesti tuntojaan ja opettaja voi kysellä myös mielipiteitä ("Mikä oli mielestäsi paras ostinato?" "Miksi?").

Ostinatoteos soittimilla

Harjoitus on saman tyyppinen kuin kehosoitinorkesteri, mutta tässä oppilaat tekevät ostinatonsa soittaen luokkasoittimin tai omilla soittimillaan. Soittimistona voi olla laattasoittimia (jolloin varsinkin pienempien oppilaiden kanssa suoritusta voi helpottaa poistamalla ylimääräiset laatat), mutta tarkoitukseen voi yhtä hyvin hyödyntää oppilaiden omia soittimia ja luokan soitinvalikoimaa (esim. piano, kitara, nokkahuilu, kannel). Harjoitteessa olen hyödyntänyt esimerkiksi duuri- ja mollipentatoniaa sekä doorista asteikkoa.

1. Kaikilla ryhmäläisillä on soitin. Sovitaan, että käytetään pentatonisen asteikon säveliä, jolloin kaikki äänet soivat hyvin yhteen, eikä virheellistä suoritusta tarvitse pelätä.

2. Kootaan yhteinen ostinatopohja. Ensimmäinen soittaja aloittaa omalla parin äänen ostinatollaan. Seuraava oppilas kehittelee edelliseen sopivan oman ostinaton. Opettaja voi neuvoa oppilaita valitsemaan vain muutaman äänen täydentämään ostinatoa, jotta kokonaisuus pysyy selkeänä. Soitin soittimelta lisätään ääniä.

3. Kun jokainen soittaja on mukana, opettaja ohjaa soittoa eteenpäin. Samoin kuin edellisessä harjoituksessa (ks. kehosoitinorkesteri), opettaja toimii kapellimestarina näyttäen ohjeita dynamiikasta ja siitä kuka soittaa. Välillä osa soittajista voi olla hiljaa ja vain osa oppilaista musisoi. Vaihtoja voi teettää esimerkiksi soitinryhmittäin. Tai ensin soittavat puolet oppilaista ja sitten vaihtuu lennosta toinen puoli soittamaan. Näin oppilaat pystyvät paremmin kuuntelemaan myös toistensa soittoa. Halukkaat oppilaat voivat toimia yhtä lailla johtajina.

4. Kun yhteisen ostinaton osaset ovat oppilaille tuttuja, jatketaan eteenpäin. Ostinaton päälle lisätään vaihtuvat soolot. Jokainen oppilas saa vuorotellen soittaa oman soolonsa. Ostinatosoittajat soittavat hiljempaa ja seuraavat soolosoittajaa. Soolot voivat olla myös parisooloja, jolloin toinen parista soittaa ikään kuin kysymyksen ja toinen sitten vastaa siihen soittaen. Tästä voidaan myöhemmin keskustella säkeiden yhteydessä.

5. Lopuksi kannattaa käyttää aikaa keskusteluun, kerrata tapahtumien kulku ja keskustella tunnelmista ja mielipiteistä. Jokainen oppilas saa kommentoida toistensa soittoa (mikä oli paras), jolloin oppilaat oppivat kuuntelemaan toisiaan ja kommentoimaan ja perustelemaan mielipiteitään. Oppilaita kannattaa kasvattaa kriittisyyteen ja pyytä oppilaita miettimään ja kertomaan, millä lailla musisointia voisi vielä parantaa ja mitä ehkä voisi muuttaa seuraavalla kerralla. Kriittisyys on hyve, mutta oppilaiden pitää kyetä myös perustelemaan näkökantansa.

← Improvisointia ja säveltämistä ennalta sovittuun rytmiin Lähteitä ja lisätietoa →