4. Rakenne

Olen jakanut rakenne-osion kahteen osaan: tekstuuriin ja muihin järjestyksen elementteihin. Esittely on hyvin yleinen. Syviin musiikkianalyyttisiin pohdintoihin ei ole tarkoitus tässä yhteydessä mennä, vaan esitellä opiskelijoille joitakin tapoja hahmottaa ja nimetä 1900-luvun musiikin äänitapahtumia.

4.1 Tekstuuri

Tekstuuri on ennenkin ilmaissut aikakauden musiikin eri tyylejä:

Klassismin kausi (Ratner 1980):

Sotilas- ja metsästysmusiikki, laulava tyyli, briljantti tyyli, ranskalainen alku soitto, musette ja pastoraali, turkkilainen marssi, Sturm und Drang, herkkätunteinen tyyli, oppinut tyyli (fuuga), fantasia.
Kamarimusiikki (soolo, duetto, trio, kvartetti, kvintetti ja laajemmat kokoonpanot), musiikki kosketinsoittimille, orkesterimusiikki, vokaalimusiikki.

Romantiikka (Ratner 1992):

Sointi ja tekstuuri: Kenraalibasso, duetto, melodia ja säestys, arpeggiot ja murtosoinnut, täyssointisatsi, polyfoninen tekstuuri.
Pianomusiikki, kamarimusiikki, orkesterimusiikki, vokaalimusiikki.

1900-luku (Unkari 1996):

Edelliset jatkuivat; samoin jaottelu esityskokoonpanojen mukaan, kuten pianomusiikkiin, kamarimusiikkiin, orkesterimusiikkiin, vokaalimusiikkiin ja lisäksi elektroakustiseen musiikkiin.

Teoksia (pianomusiikista)

piste, yksittäisistä äänistä rakentuva tekstuuri

Messiaen: Mode de valeurs et d'intensitées
Boulez: 3. pianosonaatti

blokki / sointu / klusteri:

Cowell: Exultation
Messiaen: Preludi nro 6 Cloches d'angoisse et larmes d'adieu
Stockhausen: Klavierstücke X

kenttä:

Debussy: Brouillards (Préludes, 2. kirja)
Xenakis: Herma

nauha:

Bartok: 3. pianokonsertto, Im Frein, Musette
Dutilleux: Sonate pour piano, 2. osa
Boulez, Kurtag

linja, viiva:

R. Strauss: Metamorfooseja,
Meriläinen

resonanssi (äänen taka-alan hyödyntäminen):

Cowell: Aiolian harp
Berio: Sequenza IV,
Lachenmann: Echo Andante.
Murail: Les territoires de l'Oubli
Stroppa: Miniatures Estrose.

Tehtäviä

Opiskelijoiden on hyvä ensin tutustua kuunnellen ja mahdollisuuksien mukaan myös nuotteja lukien opettajan johdolla erilaisiin tekstuurin mahdollisuuksiin. Sen jälkeen he voivat itse kuvailla eri teosten tekstuurin piirteitä ja pohtia tekstuurin merkitystä teoksen hahmottamisessa.

Esimerkki

Mitkä asiat voivat vaihdella dodekafonisessa sävellyksessä?

Schönberg op. 23 osat 1 ja 2, opiskelijoiden vastauksia:

Artikulaatio legato / staccato-yhdistelmät
Dynamiikka
Rytmiikka
Melodia ja sävelet, soinnut (intervallien valikoima)
Rubatomaisuus, vaihtuvat tahtilajit, ns. additiivinen rytmi (vastakohta divisiivinen)
Hiljaisuus, tauot
Iskut, korostukset
Herkkyys - tarkkuus, aksentit on soittajan siirrettävä itse soittimeen, koska ei harmoniaa

Kirjallisuutta

Boucourechliev, A.1991: Essai sur Beethoven. Paris: Actes Sud.
Boucourechliev, A. 1993: Le langage musical. Paris: Fayard.
McAdams, S. & Deliège, I. (toim.) 1988: La musique et les sciences cognitives. Liege-Bruxelles: Pierre Mardaga.
Ratner, G. 1980: Classic Music. Expression, Form and Style. New York: Schirmer Books.
Ratner, G. 1992: Romantic music. Sound and syntax. New York: Schirmer Books.
Unkari-Virtanen, L. 1996: "Resonanssi atonaalisessa pianomusiikissa". Finaali.

4.2 Muita lähestymistapoja

Johdanto

Opettajan on syytä johdatella opiskelijoita seuraavien käsitteiden pariin. Opiskelijoiden tehtävänä on paitsi yrittää tunnistaa musiikin rakenteen piirteitä, ennenkaikkea pohtia sitä, miten ne auttavat heitä selittämään ja ymmärtämään kuunneltavaa teosta.

Asteikkotyyppejä:

Duuri ja molli
Moodit
Synteettiset asteikot (Bartók, Honegger, Messiaen, Ravel, Sibelius, Stravinsky ym.)
Pentatoniset asteikot
Kromaattinen asteikko
Kokosävelasteikko
Yhdistelmiä (melodia + harmonia)
Polymodaalisuus, polytonaalisuus

Esimerkkejä eri teoksista löytyy vaikka esimerkiksi teoksesta Perchigetti, V. 1962: Twentieth Century Harmony. Creative aspects and Practice. London: Fazer & Fazer.

Harmonian uusia mahdollisuuksia 1900-luvulla

Kolmisointuharmoniat (mahdollisia aina 12 säveleen saakka)
Debussy
Ravel
Schönberg

Kvarttiharmoniat

Berg
Webern

Sekuntisoinnut

Debussy

Klusterit

Cowell,
Berg

Polyharmoniat, polysoinnut, peiliharmonia

Harmonian ja melodian eri yhdistelmät

Harmonian suunta ja liike (rinnakkaisliike jne.)

Bartok. Allegro barbaro (1923)

Sävellysten rakennetta on pyritty selittämään myös sävellysperiaatteiden mukaan:

Dodekafonia, 12-säveltekniikka, Wienin 2. koulukunta
Schönberg, op. 23 lähtien
Webern: Jousikvartetto op. 28

Sarjallisuus

kehittyi 2. maailmansodan jälkeen Darmstadtissa
musiikin parametrit (sävelkorkeus, kesto, dynamiikka, sointiväri, artikulaatio jne.) on järjestetty sävellyksessä toistuviksi riveiksi, sarjoiksi
predeterminaatio, ennaltamääräytyvyys (onko kuulijan kokemus?)
atemaattisuus: pyrkimys säveltää musiikkia, johon eivät sovellu perinteiset käsitteet

Messiaen: Mode de valeurs et d'intensitées (1949)

4 moodia: 36 sävelkorkeutta, 24 kestoa, 12 kosketusta, 7 äänenvoimakkuutta

Rytmiikkaa on syytä kommentoida: additiivinen rytmiikka, jossa aika-arvoa pidennetään pisteillä, eikä perinteinen divisiivinen rytmiikka, jossa nuotit jakaantuvat pienempiin aika-arvoihin

Boulez: Structures I kahdelle pianolle: lähtökohtana pisteet, sävelet
Boulez: 3. pianosonaatti (1956)
Stockhausen: Gruppen

lähtökohtana elektronimusiikista vaikutteita ottanut käsitys musiikin hahmottamisesta ääniryhmien avulla; 12-sävelrivi on sarja intervalleja; aika-arvojen transponointi (kertominen, jakaminen); ryhmien kestot, tiheydet, keskinäiset suhteet (päällekkäisyys, vuorottelu jne)

Rautavaara: 3. sinfonia sarjallisen tekniikan avulla voidaan lähestyä myös tonaalista musiikkia
Ligeti

koska detaljien kompleksisuus ylittää kuulijan hahmotuskyvyn rajat, musiikin lähtökohtana on soiva kenttä

Stokastinen musiikki

mm. Xenakiksen käyttämä todennäköisyyslaskentaa käyttävä sävellystapa
äänitapahtumien ohjaaminen valitun ajan, intensiteetin ja äänialan sisällä
pyrkimys löytää vaihtoehto sarjallisen musiikin vaikeaselkoisuudelle

1900-luvun musiikin analyyttiseen tarkasteluun on myös kehitetty uusia metodeja:

Sävelluokat: 1900-luvun atonaalisen musiikin rakennetta on pyritty selittämään joukkoteorian avulla. Joukkoteoriaa ei ole kuitenkaan sovellettu musiikin kuulonvaraiseen hahmottamiseen.

Tehtäviä

Kolmisointujen ja kvarttisointujen tunnistamistehtäviä
Esimerkkejä erilaisista asteikoista. Miksi niitä on käytössä paljon erilaisia (12 sävelellä voi tuottaa peräti 479 001 600 erilaista 12 sävelen sarjaa)? Miksi säveltäjät ovat ryhtyneet itse rakentamaan asteikkoja?
Schönbergistä lähtien monet säveltäjät ovat mielellään kirjoittaneet omista sävellysperiaatteistaan. Pitäisikö kuulijan tuntea säveltäjän ajatuksia? Miten säveltäjän ajatusten tunteminen muuttaa musiikin kuuntelemista tai hahmottamista? Teoksia voi kuunnella ensin pyrkien itse rakentamaan niiden hahmottamisen, ja sitten säveltäjän oman kuvauksen tukemana. Kahdesta eri kuuntelukokemuksesta saa runsaasti ajatuksia vertailun pohjaksi.

3. Musiikki, aika ja tila

5. Muoto

Tulostettava versio