Periodi

Periodi on tuttu parillinen pienmuoto tyyppiä 4 + 4, peruskaavaltaan esim. a b a' b' tai a b a' c. Periodilla tarkoitetaan perinteisesti parillisia pienmuotoja joko yleisemmin tai täsmäisemmin rajattuna siten, että alkupuolisko, alkusäe (antecedent, Vordersatz) kadensoi dominantille, kun taas loppupuolisko, päätössäe, jälkisäe, loppusäe (consequent, Nachsatz) toonikalle. Periodi jäsentyy siis kahdella kadenssilla kahdeksi yhtä pitkäksi, rinnasteiseksi, toisiaan vastaavaksi puoliskoksi, joista jälkimmäinen on päättävä(mpi). On syytä muistaa, että klassisen muototeorian periodi tarkoittaa eri asiaa, jaksoa, taitetta, joka päättyy rakenteellisesti vahvalla kadenssilla — vaikka tämänkin käsitteen pohjalla on 8-tahtinen periodi. Käsitesekaannusta tuskin kuitenkaan syntyy, koska näitä kahta merkitystä yleensä käytetään eri yhteyksissä.

Esim. 2, Mozartin pianosonaatin A (K. 331) 1. osan alku on klassinen esimerkki periodista. Esim. 3:n kaavio pyrkii osoittamaan eräitä jäsennyksiä siitä: 8 tahdin kokonaisuus jakautuu kahteen puoliskoon 4 + 4 ja edelleen pienimmän tason sisäjäsennykseen 1 + 1 + 2, 1 + 1 + 2. Tahtien 3-4 säe alkaa alkutahtien puolikkaan toistolla, alkusäkeen fragmentoinnilla (trokee-rytmi; kohdat pienet hakaset kuvaavat tässä fragmentointia, jäsennystä, ei motiivisia tai rytmisiä yhteyksiä), jolloin jäsennykseksi tulisi peräti 1/2 + 1/2, mutta samalla nämä tahdit koostuvat yhtenäiseksi kaarrokseksi sekä melodisesti että koko satsissa (mistä kaavion kaari) niin että tämä puolen tahdin mikrojäsennys sulautuu osaksi jatkuvuutta, kunnes tekstuurista selvästi esiin terävöityvä lyhyt kadenssi päättää alkusäkeen. Toinen puolisko eroaa ensimmäisestä vain hiukan: sen kadenssi on pidempi ja loppuele melodisesti vakaampi. Molemmat puoliskot päättyvät tahdin toiselle iskulle.

Esim. 2

Esim. 3

Parilliset pientason muodot eivät näyttäisi olevan jäsennyksen kannalta millään tavoin ongelmallisia. Yksi erottelu on kuitenkin ratkaiseva: onko parillinen rakenne kadenssilla sulkeutuva, itsenäinen, vai onko se osa laajempaa rakennetta. Yksinkertaisella parillisella muodolla voi olla erilaisia muotofunktioita. Kyseisen erottelun havaitseminen on osoittautunut analyysissa monesti vaikeammaksi kuin luulisi. Havainnollistamme asiaa yksinkertaisella esimerkillä.

Esim. 4 (Beethoven, pianosonaatti B, op. 22, osa 2) alkaa (säestyskuvion aloituksen jälkeen) tasapainoisella, aiheiltaan rinnasteisella, vaikkakin toistuessaan kuvioituvalla säeparilla: tahdit 2-3 ja 4-5, sointukuluiltaan I-V, V-I, joka näyttäisi sulkeutuvan toonikalle. Tämä on kuitenkin vasta aloitus, avaus. Kyse ei ole periodista, eikä itsenäisestä parillisesta pienmuodosta. Yhtään kadenssia ei ole vielä esiintynyt (ks. Esim. 5). Jatko alkaa aivan toisin, vahvalla eleellä I asteen sekstisoinnulta ja muodostaa kiinteän, yhtenäisesti jatkuvan ja loppuunsa kaartuvan kulun (t. 6-9), jossa basson (ja koko vasemman käden sointukulun) suuntaava kulku muotoaa koko 4 tahdin fraasista laajan kadenssin. Tahdit 10-12 ovat V-I-toistoin loppua pidentävää päätäntää, joka ei muuta perusjäsennystä. Kokonaismuoto ei ole rinnasteisen parillinen 4 + 4, vaan 2 + 2 + 4, jossa alun säepari (2 + 2) selkeästi kontrastoituu laveaa ja melodisesti voimakasilmeisempää päätössäettä vasten. Kokonaisuudessa on vain yksi kadenssi. Parillisuuden toteaminen alussa (2 + 2) ei vielä kerro, onko kyse pienkokonaisuudesta vai sen avauksesta. Kuvattu muototyyppi ei ole mikään erikoistapaus vaan jopa kohtalaisen yleinen. Esim. Straussin valssin Tonava kaunoinen tunnettu valssiteema perustuu samaan muototyyppiin ja myös samaan sointukulkumalliin.

Esim. 4

Esim. 5

Esim. 4:n muotojäsennys on olennaisesti erilainen kuin Esim. 2:n periodi. Periodissa toisto esiintyy puoliskojen alussa: a b a b, Esim. 4:ssä toisto esiintyy heti alussa: a a b c. Periodissa on kaksi kadenssia, jälkimmäisessä vain yksi, päättävä. Periodin jälkipuolisko alkaa samoin (tai rinnasteisesti) kuin alkupuolisko, jälkimmäisen tapauksen jälkipuolisko alkaa taas uudella, edellisestä poikkeavalla tavalla; siinä ikään kuin pyritään rikkomaan tai 'estämään' parillisuuden tai rinnasteisuuden muodostuminen. Itse asiassa Esim. 1 muistuttaa Esim. 4:ää ja kuuluu samaan perustyyppiin, jota käsittelemme nyt seuraavaksi.

← Säe Satsimuoto (Satzform, sentence), Fortspinnung, quatrain, kehitysmuoto →