5. Muoto

1900-luvun muodon ongelmiin voi johdatella pohtimalla, miten muoto on hahmotettu vanhemmassa musiikissa (tonaalisten kadenssien, säkeiden ja teemojen avulla). Teoksia tai niiden katkelmia voi kuunnelma useampaan kertaan, ja samalla pohtia myös muistin toimintaa. Ilman muistia ei voi verrata musiikin piirteitä. Kuunneltavan on ensisijaisesti muutaman minuutin pituisia sävellyksiä, mutta jokunen pitempikin on mukana valottamassa kysymyksiä, joiden parissa 1900-luvun säveltäjä ovat askaroineet.

Tehtäviä

Mitä 1900-luvun sävellyksessä voi painaa mieleen, mitä jää muistiin?
Minkä piirteiden varassa teos etenee?
Mistä teoksen kuulonvaraisesti hahmottuva muoto voi rakentua?
Onko muoto ensisijaisesti säveltäjän työn pohjana oleva "työkalu", vai löytyykö muodon tarkastelusta seikkoja, jotka auttavat teoksen ymmärtämistä?

Teoksia ja esimerkkejä

(Seuraavat huomiot sävellyksistä on koottu opiskelijoiden kommenteista)

(1) D. Scarlatti: Sonata d, L. 363 (1738)

taitteet: AB
harmonia I -> V V -> I
teemat

(2) A. Webern: 5 Sätze, 3. osa (1909)

taitteet
sointiväri, tekstuuri
teemat, "solut"

(3) Prokofjev: Klassinen sinfonia, 1. osa (1918)

taitteet (esittely-, kehittely-, kertausjaksot)
harmonia (modulaatiot poikkeavat klassismin ajan 1-V - suhteista)
teemat

(4) Stockhausen: Gruppen (alkua) (1957-59)

tilavaikutelma ei välity levyltä
3 orkesterin synkronisoinnin mahdollisuudet ei välity levyltä
sointivärit
äänten massa / kentät, viivat, pisteet

(5) Ligeti: Athmosphéres (1961)

globaali muoto (vrt. Xenakiksen stokastinen muoto)
yksityiskohdat menettäneet merkityksensä
kompleksinen hälynomainen massa
alituisesti muuntuva sointiväri
"plastillinen modulaatio", äänimassan muuntuminen:
nopeus
voimakkuus
muuttumisen aste

(6) Lutoslawski: 2. sinfonia, 1. osa (1966-68)

aleatorinen kontrapunkti: siirtymiset "laatikosta" toiseen
taitteiden laatu ja luonne

(7) Boulez: Eclat (1965)

2 soitinryhmää: ne, joiden ääni ei jatku ja ne, joiden ääni voi jatkua
soittajilla motiivien järjestys, kapellimestari määrää kunkin jakson alun
länsimainen tapa kuunnella: intervallit, rytmit, muoto jne.
itämainen tapa: soinnit, "hetket"

Kirjallisuutta

Dunsby, J. & Whittal, A.1988: Music Analysis in Theory and Practice. London: Faber & Faber.
Forte, A. 1973: The Stucture of Atonal Music. New Haven and London: Yale University Press.
Lester, J. 1989: Analytic Approches to Twentieth-Century Music. New York: W.W. Norton & Company.
Perchigetti, V. 1962: Twentieth Century Harmony. Creative aspects and Practice. London: Faber & Faber.

4. Rakenne

6. Tyylit ja -ismit & kansan- ja maailmanmusiikki

Tulostettava versio