• Artikkelit

• 1900-luvun musiikin säveltasoanalyysin opettamisesta
• Analyysin uudet alueet vai vanhat?
• Asteikkosoitto ja sävellajit soitinten alkeisopetuksessa
• Auditiivinen strukturointi osana musiikin perusteiden opettamista
• Elävää musiikkia
• Harmonian ja äänenkuljetuksen näkökulma pienoismuotojen analyysiin
• Intonaatio-oppia puhaltajille - torvi mukaan teoriatunnille?
• Kevätkori - arviointia lapsiryhmässä
• Käytännön satsioppia
• Luovia toimintamuotoja perustason teoria- ja säveltapailuopetukseen
• Moniäänisen kuoromateriaalin käyttö säveltapailuopetuksessa
• Musiikin alkuopetusta soittaen ja liikkuen
• Musiikin kuuntelun suloinen toimettomuus
• Musiikin työpaja - elämykselliset työtavat musiikinteorian ja säveltapailun opetuksessa
• Oppimisesta
• Luovuudesta ja oppimisesta
• Musiikkiliikunta työvälineenä
• Sävellystyöpajat
• Soitinten käytöstä tunnilla
• Yleistä opetuksen järjestämisestä
• Lähteet
• Musiikkianalyysin alkuun - työskentelyesimerkkejä perusasteelle
• Pidätys ja purkaus - kaksi esimerkkikappaletta perusasteelle
• Pieni soitinopas
• Pienoismuotoanalyysin ongelmia
• Schenker-analyysi: hierarkkinen näkökulma tonaalisen musiikin rakenneanalyysiin
• Schenkeriläinen näkökulma pienoismuotojen opettamiseen
• Solmisoinnin historiaa: säveltapailun alkulähteiltä suomalaiseen koululuokkaan
• Stemmaaminen ja soitinnuksen alkeet peruskurssitasolla
• Tee oma tripla - rytmiharjoituksia säveltapailuun ja musiikkitietoon
• Transkriptio musiikinopetuksen välineenä
• Uuden musiikin merkityksiä etsimässä
• Yleinen nykymusiikkitieto?

Soitinten käytöstä tunnilla

Soittimia käytetään tunneilla kahdella tavalla. Ne toimivat hyvänä apukeinona erilaisten teoria-asioiden hahmottamisessa, kuten nuottien aika-arvot, oktaavialat, tahtilajit, säemuodot, sävellajit, transponointi, harmonia, jne. Niiden avulla voidaan tutkia erilaisia käsitepareja, kuten korkea-matala, lyhyt-pitkä, kirkas-tumma, terävä-pehmeä, jne. Vapaammin soittimia käytetään ilmaisua vahvistavissa improvisaatioharjoituksissa, jotka usein edeltävät alkavaa sävellysprojektia.

Esimerkki sovellutuksesta

Tunnin aihe: Laulunimet, duuriasteikko ja melodiadiktaatti (1/3)

1. Opettaja laulaa Jänis istui maassa -laulun. Kuinka monta erikorkuista säveltä kuulet laulussa?
2. Lauletaan opittua sävelikköä do-la relatiivisilla laulunimillä. Lisätään sävelikköön vielä kaksi säveltä ja saadaan duuriasteikko. Kirjoitetaan duuriasteikko viivastolle taululle.
3. Mietitään yhdessä säe kerrallaan, kuinka Jänis istui maassa -laulun rytmi menee ja kirjoitetaan se taululle rytminuotein. Tititoidaan ja taputetaan laulun rytmi. Mietitään samalla tavalla yhdessä, kuinka melodia etenee laulunimiä käyttäen ja lisätään ne rytminuottien alle. Solfataan lopuksi koko laulu.
4. Istutaan piiriin omien soittimien kanssa. Soitetaan sävelikköä do-so ( C tai D ), kunnes kaikki löytävät sen omasta soittimestaan. Sävellajia valittaessa kannattaa ottaa huomioon, mitä asteikkoja ryhmän oppilaat ovat mahdollisesti jo soittaneet.
5. Istutaan piirissä omien soittimien kanssa. Keksitään vuorotellen ao. sävelikköä käyttäen pieniä melodioita (aluksi vaikkapa vain kahta säveltä käyttäen). Muu ryhmä toistaa ensin korvakuulolta laulaen soitetun melodian. Mietitään yhdessä, kuinka melodia menisi laulunimiä käyttäen ja solfataan se. Lopuksi melodian keksijä kirjoittaa melodiansa taululle nuotein. Aluksi riittää pelkän melodiahahmon nuotintaminen vaikkapa vain kokonuotteja käyttäen. Edistyneemmässä ryhmässä voidaan huomioida jo sävelten kestotkin.
6. Pieni melodiadiktaatti 1/4-nuotein samaa sävelikköä käyttäen.

Sävellystyöpajat

Yleistä opetuksen järjestämisestä

Tulostettava versio