Pieni sekunti ja suuri septimi
Suhdeluvut: pieni sekunti: 16/15 ja 256/243 (pyth.); suuri septimi 15/8 ja 243/128.
Pienen sekunnin laajempi muoto syntyy, kun puhtaasta kvartista laskeudutaan luonnoterssiin; ahtaampi muoto syntyy kun kvartista laskeudutaan pythagoralaiseen terssiin. Laajempi on n. 12c korkeampi kuin tasavireinen, ahtaampi taas tasavireistä 8c matalampi. Melodisissa intervalleissa musiikin ilme ja yhteys aiheuttavat variaatioita. Mollissa sivusäveleenä esiintyvä ylöspäinen pieni sekunti esitetään usein matalana, pythagoralaista molliterssiä vastaavana. Sointukulussa dominantti-toonika johtosävelen ja toonikan väli on suurempi vaihtoehto, jos dominantin terssi on luonnollinen; johtosävelen nostaminen tai jopa portato johtavat pienempiin tai pieneneviin sekunteihin. Ylenevässä kromaattisessa asteikossa käytetään yleisesti mielikuvaa vuorottaisista suurista ja pienistä puoliaskeleista (kromaattisen asteikon puhtaus on lähinnä laulajille ongelmallinen). Sävelparina puolisävelaskelta usein laajennetaan, jotta äänet paremmin erottuvat toisistaan.
Suuri septimi on melodisesti harvinainen intervalli. Kun se esiintyy toonika-nelisoinnussa tulee kyseeseen sen matala muoto: jos alla on puhdas duurisointu, septimin ja luonnonterssin välille syntyy tällöin puhdas kvintti ja kolme ylintä ääntä muodostavat harmonisen kolmisoinnun. (Lisää sointu-osiossa)