Duurisointu
Suhdeluvut 4:5:6
Yksinkertaisin kolmen erinimisen sävelen yhdistelmä on duurikolmisointu. Luonnollinen, harmoninen duurikolmisointu muodostuu yläsävelsarjan neljännestä, viidennestä ja kuudennesta osasäveleestä; se merkitsee, että äänten värähdyslukujen suhteet ovat 4:5:6. Duurikolmisointu soi harmonisessa muodossaan vakaana ja tasasointisena. Tätä vaikutelmaa tukee sekin, että kombinaatio-äänet ovat tällöin samoja kuin soinnun säveleet. Samasta syystä myös harmonisuudesta poikkeaminen erottuu helposti epävakaana kombinaatio-äänten muodostaessa dissonoivia yhdistelmiä soinnun sävelten kanssa. Käytännön musisoinnissa korva hyväksyy silti tällaiset muutokset melodisista syistä. Säveltajun toleranssi on tässä suhteessa sidoksissa musiikin espressiivisyyteen: dynaamisessa kudoksessa harmoninen kolmisointu tuntuu laiskalta, musiikin rauhoittuessa se etenkin toonikana esiintyessään on ainoa hyväksyttävä vaihtoehto (kuten Bach kirjeessän Wohltemperierte-virityksen kehittäjälle toteaa). Olemme tottuneet tasavireiseen duurisointuun -- silti se etenkin korkeassa rekisterissä mielletään puhaltimien soittamana epätyydyttäväksi. Koska poikkeamien aiheuttama huojunta kaksinkertaistuu aina ylemmässä oktaavissa, on häiriö jo kaksiviivaisessa oktaavissa niin suuri, että harmonisuuteen on pyrittävä vaikka sointupohja tukisi melodista terssiä.
Seuraavassa kolmisointuarpeggio ensin tasavireisenä, sitten harmonisena.