Taideyliopisto Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Korkeakoulujen yhdistyminen on Suomen ja Euroopan laajuinen trendi. Teatterikorkea-lehti kysyi fuusion kokeneilta vinkkejä: mitä kannattaa tehdä, mitä välttää?
”Onko kolmen taidekorkeakoulun liittymisessä otettu askelmerkeiksi opiskelijayhteistyön kulkeminen eturivissä vai jääkö tämä ensisijaisesti vain ylätason puuhailuksi? Senhän me tiedämme, että heti kun saamme yhteistyön jalkautettua opiskelijoiden ja opettajien arkeen, homma alkaa toimia ja tuottaa tulosta.” (Jyrki Sinisalo, Metropolia)
”Mikään yliopiston uudistus ei voi kunnolla onnistua, jos opettajat ja opiskelijat eivät siihen sitoudu. Siihen ei voi ketään pakottaa eikä manipuloida. Aito sitoutuminen edellyttää, että hyväksyy uudistuksen, pitää sitä mielekkäänä, tuntee sen omakseen ja kokee tulevansa kuulluksi kaikissa vaiheissa.
Jos oikeasti halutaan kuunnella opettajien, opiskelijoiden ja tutkijoiden kokemuksia ja mielipiteitä ja ottaa ne huomioon suunnitelmissa, on yhteisiin keskusteluihin käytettävä paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.
Keskustelua ei saisi tukahduttaa. Se kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Keskusteluissa ei saa olla sellaista tunnetta, että päätökset on jo tehty toisaalla ja henkilöstöä ja opiskelijoita kuunnellaan vain muodon vuoksi.” (Laura Gröndahl, Aalto-yliopisto)
”Mitä enemmän ihmiset ovat mukana valmistelussa, sen parempi. Opiskelijoissa on valtava voimavara. Heidän osallistumistaan ei kannata nähdä vain etujen valvomisena ja edustamisena vaan asiantuntijuutena ja erilaisten innovatiivisten, uusien näkökulmien löytämisen lähteenä.
Tarvitaan riittävästi halua rakentaa yhteistä ymmärrystä, halu ja kyky kuunnella ja esittää selventäviä kysymyksiä, mutta myös taitoa esittää omia ajatuksia ja ideoita selkeästi ja ymmärrettävästi.” (Martti Raevaara, Aalto-yliopisto)
”Ihmiset pitäisi selkeästi saada ajattelemaan eteenpäin – ei niin, että meillä on aina tehty näin. Meillä jäätiin osittain voihkimaan, että voi voi kun on vaikeaa. Henkilöstö oli kovin sitoutunut omaan entiseen yliopistoon. Sen takia uudet yhteiset visiot ja tavoitteet ovat tosi tärkeitä. ”(Sirpa Suntioinen, Itä-Suomen yliopisto)
”Kannattaa korostaa muutosta mahdollisuutena ja kannustaa ihmisiä tulevaisuuden visiointiin ja unelmoimaan. Toki tähän sisältyy se vaara, että kaikkia unelmia ja visioita ei voida toteuttaa, ja jotkut kokevat turhautumista. Mutta parempi katsoa asioita avoimesti ja uusista näkökulmista kuin valmiiksi rajattuina ja määriteltyinä.
Unelmista ja visioista kannattaa rakentaa selkeitä kehittämisprojekteja, joista osaa lähdetään heti toteuttamaan. Näin syntyy konkreettisia esimerkkejä fuusion positiivisista mahdollisuuksista ja varmuudella myös uusia ideoita eteenpäin vietäväksi.” (Martti Raevaara, Aalto-yliopisto)
”’Mitä tämä tarkoittaa minun kohdallani?’ on keskeinen kysymys henkilöstön mielissä. Kannattaa selkeyttää organisaatio ja työnjaot mahdollisimman pian. Pitkään jatkuva epäselvyys tehtävissä ja omassa asemassa kuormittaa ja hankaloittaa täyden työpanoksen antamista.” (Jouni Kekäle, Itä-Suomen yliopisto)
”Muutosprosessia ei kannata pitkittää: mitä nopeammin muutos saadaan tehtyä, sitä parempi. Sen jälkeen päästään tekemään varsinaista kehittämistyötä, ja ihmiset näkevät konkreettisesti muutoksen hyödyn. Lisäksi on tärkeä esittää selkeästi muutoksen aikataulu ja etenemisaskeleet.” (Martti Raevaara, Aalto-yliopisto)
”Päätöksiä tehtiin välillä aika hitaasti, mikä on varmaan tyypillistä muutokselle: tehdään vähän jotain päätöstä, ryhdytään työskentelemään sen mukaan mutta tehdään myöhemmin uusi päätös, jonka jälkeen pitää suunnata toimintaa taas uudestaan. Erityisesti hallinnon osalta se oli hankalaa.” (Sirpa Suntioinen, Itä-Suomen yliopisto)
”Muutosten tahti ei saa olla liian nopea, koska silloin tehdään hätiköityjä ratkaisuja, eivätkä ihmiset pysy mukana. On ahdistavaa, jos ei ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu.
On varauduttava ottamaan aikalisää ja muuttamaan suunnitelmia saadun palautteen perusteella. Pitää olla uskallusta myöntää erehdykset ja korjata ne. Silloin ihmisille syntyy luottamus siihen, että asioita kehitetään harkiten ja että he voivat niihin halutessaan vaikuttaa.” (Laura Gröndahl, Aalto-yliopisto)
”Muutosten perusteellinen suunnittelu ja perustelu ovat tärkeitä. Yhdistymisen etenemisen logiikan ja yleiskuvan ymmärtäminen auttaa sitoutumaan muutokseen. Kannattaa välttää hyvin nopeita ja harkitsemattomia käänteitä, sillä tilanne on muutenkin epävarmuutta aiheuttava, sekä odotusta, että fuusio on valmis vuodessa tai kahdessa. Organisaatiokulttuurien osalta kyse on todennäköisesti pidemmästä prosessista.” (Jouni Kekäle, Itä-Suomen yliopisto)
”Fuusio ei saisi tarkoittaa eri yliopistojen mekaanista yhdenmukaistamista, esimerkiksi TKK:n mallin soveltamista TaiKiin. Sisällöt kulkevat helposti huomaamatta rakenteiden mukana.
Toimintojen keskittäminen luo kasvotonta byrokratiaa eikä ole aina edes tehokasta. Esimerkiksi it-palvelut toimivat paljon paremmin, jos ne ovat hajautettuina laitoksilla eikä yhteen kaukaiseen toimipisteeseen keskitettynä.” (Laura Gröndahl, Aalto-yliopisto)
”Kannattaa välttää pyrkimystä yhdenmukaistaa aivan kaikki, sillä tämä on tavoitteena epätarkoituksenmukainen ja kohtuuttoman kuormittava. Laki edellyttää yhteistä henkilöstöpolitiikkaa, talousjärjestelmät on saatava kuntoon ja opiskelijoiden yhdenmukainen kohtelu on varmistettava.” (Jouni Kekäle, Itä-Suomen yliopisto)
”Eri toimintasektoreilla tapahtuvien muutosten samanaikaisuus kannattaa suunnitella huolella ja kertoa selkeästi: esimerkiksi it-järjestelmien uudistamisen jaksottaminen on tärkeää, koska mahdollisilla ongelmilla, joita varmuudella tulee, on iso vaikutus arkeen.” (Martti Raevaara, Aalto-yliopisto
”Tietojärjestelmien ynnä muiden toimivuus on tärkeää ja näiden mahdollinen yhdistäminen kannattaa suunnitella huolella.” (Jouni Kekäle, Itä-Suomen yliopisto)
”Meitä auttoi se, että laatujärjestelmän auditointi osui samaan ajankohtaan yhdistymisen kanssa. Kun yhdistysmisprosessi alkoi 2007, yhteinen laatutyö käynnistyi samalla hetkellä. Laatutyössä toimittiin ihan kuin olisi ollut jo yhteinen yliopisto.” (Sirpa Suntioinen, Itä-Suomen yliopisto)
”On äärimmäisen tärkeää tiedottaa avoimesti koko ajan kaikesta, mitä tapahtuu ja tulee tapahtumaan, kuka päättää mistäkin ja millä perusteella. Samalla pitää kerätä palautetta ja antaa henkilökunnalle ja opiskelijoille todellinen mahdollisuus reagoida uusiin asioihin.” (Laura Gröndahl, Aalto-yliopisto)
”Viestinnästä valitetaan aina: välillä tuli informaatioähkyä, välillä liian vähän tietoa. Hurjia huhuja levisi, mikä on tietysti hankala asia.” (Sirpa Suntioinen, Itä-Suomen yliopisto)
”Ulkoiseen ja sisäiseen viestintään kannattaa panostaa, muun muassa jotta haitallisten huhujen määrää voidaan vähentää. Kannattaa korostaa rauhallisuutta ja oikean tiedon hankkimisen tärkeyttä.” (Jouni Kekäle, Itä-Suomen yliopisto)
”Tässä jos missä kannattaa kysellä vastuuta kantavan ja työyhteisöstä huolehtivan työnantajan perään. Olisi syytä loiventaa hieman yhdistymisen tuomaa tuskaa. Erilaiset, monimuotoiset yhteisöjen tapaamiset ovat yksi avain tähän suuntaan.” (Jyrki Sinisalo, Metropolia)
”Taiteilijoilla on kyky sietää epävarmuutta ja asioiden määrittelemättömyyttä, jos se liittyy taiteen tekemiseen, taiteelliseen prosessiin. Epävarmuus ja määrittelemättömyys kuuluvat prosessiin ja hyvän lopputuloksen saavuttamiseen.
Institutionaalisella tasolla tapahtuvat muutokset nähdään helposti muiden sanelemina, ja oma rooli vain passiivisena muutoksen toteuttajana tai siihen alistujana. Tällöin muutokseen liittyvät intressiristiriidat (joita väistämättä syntyy) käännetään helposti ’ideologiseksi uhaksi’ taiteelliselle vapaudelle ja laadulle, ja sen jälkeen rakentava keskustelu on vaikeaa.” (Martti Raevaara, Aalto-yliopisto)
”Jos jokin asia on varma, niin taidekorkeakoulujen on uudistuttava aika ajoin. Se on välttämätöntä, on muistettava katsoa tanakasti tulevaisuuteen. Tämän muutoksen keskiössä on oltava opetuksen laatu.
Yhdistyminen näyttää joka tapauksessa muuttuvan todeksi, niinpä on aivan turha käyttää valtavasti energiaa asian vastustamiseen. Kannattaa suunnata ajatukset tulevaan ja miettiä miten hyödynnän tämän mahdollisuuden omassa arjessani. Ydinkysymys on: yhdistymistä vai yhteistyötä.” (Jyrki Sinisalo, Metropolia)
”Fuusiosta ei saisi tulla itseisarvo niin, että yliopistojen perustehtävät – opetus, tutkimus ja taiteellinen toiminta – unohtuvat. Pitää koko ajan kysyä, mitä etua fuusio lopulta tuo ja kenelle ja kuinka se parhaiten toteutuu. Organisaatiota suunnittelevat henkilöt eivät saisi olla liian kaukana opetuksen ruohonjuuritasolta.” (Laura Gröndahl, Aalto-yliopisto)
”Fuusiota ei kannata nähdä vain hallinnon ja palvelujen integroimisena. Jos opetus ja tutkimus otetaan vahvasti mukaan osaksi yhdistymistä ja toimintatapojen uudistamista, se synnyttää enemmän energiaa ja avaa uusia innostavia mahdollisuuksia.” (Martti Raevaara, Aalto-yliopisto)
Laura Gröndahl, Aalto-yliopisto, näyttämölavastuksen professori. Tuli nykyiseen työsuhteeseen Taikiin syksyllä 2006, jolloin uutta huippuyliopistoa alettiin suunnitella.
”Toimikaa toisin kuin Aalto-yliopiston alulle panijat!”
Jouni Kekäle, Itä-Suomen yliopisto, henkilöstöjohtaja ja professori, korkeakoulujohtamisen asiantuntija. Toiminut aikaisemmin korkeakoulututkijana ja Joensuun yliopiston henkilöstöjohtajana.
”Fuusio on työläs prosessi, mutta pitkällä jänteellä se voi auttaa organisaatiota toimimaan paremmin ja menestymään, mikä on lopulta kaikkien etu.”
Martti Raevaara, Aalto-yliopiston Taideteollinen korkeakoulu, akateemisten asioiden vararehtori ja kuvataiteen verkko-opetuksen tutkimuksen ja arvioinnin professori. Työskennellyt Taideteollisessa korkeakoulussa vuodesta 1983 ja toiminut sen vararehtorina 2008–2009 ennen siirtymistään Aalto-yliopiston vararehtoriksi lokakuussa 2009.
”Ehkä tärkein asia on kuitenkin epävarmuuden sietäminen keskusteluissa ja suunnittelussa.”
Jyrki Sinisalo, Metropolia Ammattikorkeakoulu, näyttämömestari ja valosuunnittelija. Työskennellyt korkeakoulussa 11 vuotta, jona aikana on ollut käytössä neljä eri organisaatiota. Työtehtävänä on koko ajan ollut esitys- ja teatteritekniikan koulutuksen suunnittelu ja opetuksen organisointi.
”Kannattaa muistaa, että kaikki painivat samojen ongelmien kanssa. Älä siis hautaudu hiekkalaatikkoosi, vaan ennakkoluulottomasti verkostoidu yhteisössä ja sitä kautta löydä uusia mahdollisuuksia toteuttaa niitä haaveita, joita sinulla on.”
Sirpa Suntioinen, Itä-Suomen yliopisto, laatupäällikkö.
”Ollaan selvitty hengissä fuusiosta! Se oli hirveän mielenkiintoinen prosessi. Kun jaksaisi aina ajatella, etten pääse toista kertaa elämässäni osalliseksi tällaiseen.”
| TEATTERIKORKEAKOULU | |
|---|---|
| Käyntiosoite | Haapaniemenkatu 6 00530 Helsinki |
| Postiosoite | Teatterikorkeakoulu PL 163, 00531 Helsinki |
| Puhelin | (09) 431 361 (Vaihde) |
| Faksi | (09) 4313 6200 |
© Copyright Teatterikorkeakoulu | |
