maalaus
s. 1983, Saarijärvi
Luin hiljattain kappaleen Serpula lacrymans Leena Krohnin teoksesta Oofirin kultaa. Siinä hän kuvailee, kuinka pala palalta sieni ottaa haltuunsa ihmisen rakentaman tilan, tunkeutuu sen syövereihin ja tekee tästä itselleen kodin. Valloitus tapahtuu hiljalleen. Uusi tulokas tarvitsee symbioottisen suhteen voidakseen olla olemassa, kasvaa ja luodakseen valloittamalleen tilalle oman uudenlaisen tunnelman. Serpula lacrymans -sieni rakentaa kuvatilaa materiaalisiin aineksiin nojaten käyttäen niitä oman kukoistuksensa lähteenä ja lopulta muuntaen alkuperäiset ominaisuudet itsensä näköisiksi. Se luo oman peilikuvansa. Alkuperäinen kuvatila ja rakenteet muuntuvat ja lopulta häviävät.
Â
Tiina Pyykkinen: Velvet veil, 2012, alkydi ja öljy kankaalle, 98x140cm
Â
Â