grafiikka
s. 1971, Lapua
Haluan pitää työskentelyprosessini avoimena, vapaana ja määrittelemättömänä. Luotan kuvaan, tekemiseen ja sattuman viisauteen. En välttämättä tunnista itsessäni olevaa tietoa, mutta kuva antaa sille tiedolle mahdollisuuden jäsentyä ja muotoutua. Toisinaan kuva näyttää sen itsellenikin. Joskus käy niin, että kuvan katsoja kertoo sen minulle. Taiteilijan tieto on ongelmallinen käsite, koska sitä ei voi mitata numeroilla tai valmiilla käsitteillä. Mutta tiedon voi välittää, kokea ja tuntea, tunnistaa.
Parhaimmillaan taideteokset toimivat kohtaamisen paikkoina, kuvina, joiden avulla katsoja voi puhua itsestään itselleen. Taide toimii siis ajattelun välineenä, tilana ja paikkana niin katsojalle kuin tekijälleenkin.
Ja samaan aikaan toisaalla näen tuloillaan olevissa kuvissani jonkinlaisia säiliöitä tai varastoja. Visuaalisia säästölippaita pankiksi tunteille, peloille, ajatuksille, vaatimuksille tai hyville aikomuksille. Muodoltaan tutun oloisia möhkäleitä, kuten munakoiso, möykky, sukellusvene, virtahepo, hylje tai kasa. Onnistuessaan teos varastoi, välittää ja säteilee energiaa ympäristöönsä. Ehkä möykky onkin paristo tai voimavara yllättävien hätätilanteiden varalle.
Â
Heli Kurunsaari: Voittaja saa mummon, 2012, puupiirros
Â
Â