|
JÄLKISARJALLISUUS Jälkisarjalliseksi kutsutaan musiikkia, jossa sovelletaan ja edelleen kehitellään parametriajatteluun perustuvia muodontaperiaatteita. Musiikki muotoutuu äänen parametreja (sävelkorkeus, voimakkuus, kesto, artikulaatio, sointiväri, rekisteri, tekstuurin tiheys jne.) kontrolloimalla. Tämä ei tapahdu välttämättä enää dodekafonisella rivitekniikalla tai sen sovellutuksilla, mutta erilaiset lukusarjat ja lukuina ilmaistavat suhdeverkostot tai matematiikasta tai fysiikasta tms. lainatut mallit ovat usein käytettyjä apuneuvoja. Ylipäänsä älyllinen suhtautuminen musiikkiin ja säveltämiseen on jälkisarjalliselle säveltäjälle tunnusomaista. Jälkisarjallisuus ei ole mitenkään tyylillisesti yhtenäinen suuntaus, mutta ajattelun konstruktiivisuus kuuluu yleensä musiikin kompleksisuutena: monimutkaisina rytmeinä, ei-melodisuutena ja atonaalisuutena. Jälkisarjallisuuden piiriin tavataan lukea niinkin erilaisia säveltäjiä kuin Luciano Berio, Brian Ferneyhough, Helmut Lachenmann ja Harrison Birtwhistle. Niinikään lähtökohtansa sarjallisuudessa on myös mm. tekstuurimusiikilla ja aleatoriikalla, mutta ne ovat enemmänkin reaktioita sarjallisuuteen kuin sen jatkeita. hp |