KENTTÄTEKNIIKKA
Musiikin rakennusaineina ovat staattiset tai hitaasti muuttuvat tekstuuri - kentät, jotka koostuvat suuresta määrästä yksityiskohtia, mutta joista kuulemme lähinnä yleishahmon, sointivärin ja leveyden.
Kenttä (tekstuurikenttä, pinta, tekstuuripinta) tarkoittaa sellaisia musiikillisia kudoksia, jotka sisältävät runsaasti yksityiskohtia, mutta joissa yksittäisen detaljin merkitys ei ole kovin suuri. Kuultuina kentät hahmottuvat kokonaisuuksina, joita voi kuvata esimerkiksi "äänipilviksi" tai "—ryöpyiksi".
Hyvä arkiesimerkki kentästä on sateen ropina: äänivaikutelma riippuu pisaroiden koosta, määrästä, nopeudesta sekä pinnasta, johon ne osuvat; yksittäisen pisaran ääni ei useinkaan erotu kokonaisuudesta.
Kuuntele
György Ligeti: Atmosphéres (1961)