NEOKLASSISMI

Uutta viiniä vanhoihin leileihin: 1900-luvun alkupuolella syntynyt tyylisuunta, joka loi katseen vanhoihin muotoihin mutta ei vain klassiikkaan vaan - erityisesti - barokkiin. Aineksiensa valinnassa neoklassikot olivat eklektisiä.

Mm. jazz innoitti heitä, mutta Stravinski hyödynsi myös Beethovenia ja jopa Tshaikovskia, vaikka juuri romantiikan pateettisuutta vastaan neoklassismi asettui. Reaktion kohteena olivat myös ajan nykymusiikkisuuntaukset, impressionismi sekä romantiikan jatkaja ekspressionismi.

Huomattavimpia neoklassikoita olivat mm. ranskalaiseen Les Six-ryhmään kuuluneet Arthur Honegger, Darius Milhaud ja Francis Poulenc, sekä venäläiset Igor Stravinski ja Sergei Prokofjev.

Suomessa neoklassismilla oli vankka sija 1940-50-luvuilla; useimmat aikakauden suomalaissäveltäjät ovat jossain uransa vaiheessa edustaneet neoklassismia. Einar Englundin koko tuotanto on tyyliltään neoklassinen.

>Neoklassismi-artikkeli

Kuuntele
Igor Stravinsky: Psalmisinfonia (1930)
Arthur Honegger: Sinfonia nro 4 (1946)
Sergei Prokofjev: Pianosonaatti no. 7 (1942)
Francis Poulenc: Sekstetto pianolle ja puhaltimille (1939)
Benjamin Britten: 2. jousikvartetto (1945)
Aron Copland: Music for the Theatre (1925)

jn