POLYTONAALISUUS

Kahden tai useamman tonaaliteetin yhtaikaisesta esiintymisestä käytetty yleisnimitys.

Usein polytonaalinen tilanne syntyy siten, että eri tonaaliteeteissa etenevät tekstuurikerrokset asetetaan päällekkäin. Tämänkaltaisia "päällekkäisiä sävellajeja" ovat teoksissaan käyttäneet mm. neoklassikot, kuten Darius Milhaud. Kahden yhtaikaisen sävellajin esiintyminen on yleisin polytonaalisuuden tapaus; sitä kutsutaan myös bitonaalisuudeksi.

Keskustelua on herättänyt se, onko mahdollista kuulla kahta yhtaikaista sävellajia todella eri sävellajeina, vai synnyttävätkö päällekkäiset tonaliteetit uudenlaisen laajentuneen tonaliteetin. Erkki Salmenhaara on huomauttanut polytonaalisen musiikin harvoin sisältävän varsinaisia tonaalisia jännitteitä: sen sijaan siinä on eri diatonisiin asteikkoihin kuuluvaa materiaalia pinottu päällekkäin. Ilmiölle hän ehdottaa nimitystä "kerrostettu diatonisuus".

jn