Näyttelijän tekniikka

Natyasastran mukaan natyan eli teatterin tehtävä on esittää olemassaolon eri muodot erilaisten tilanteiden ja tunteiden välityksellä. Abhinaya eli varsinainen näytteleminen, elein ja ilmein esittäminen, suoritetaan neljän keinoston avulla:

1. angikan eli ruumiinliikkeiden,
2. vacikan eli äänenkäytön,
3. sattvikan eli sisäisten tuntemusten ilmaisun ja
4. aharyan eli ulkoisen muuntautumisen avulla.

Ulkoinen muuntautuminen

Aharya merkitsee keinoja, joilla näyttelijä ulkoisesti muuntautuu esittämäkseen hahmoksi, eli maskia, pukuja, kruunuja, koruja, jne. Maskin ja puvun tulee olla sopusoinnussa roolihenkilön sosiaalisen taustan ja luonteenpiirteinen kanssa. Natyasastra antaa tarkat ohjeet siitä, miten erilaiset tyypit puetaan ja naamioidaan.

Sisäisten tuntemusten ilmaisu

Sattvikalla manifestoidaan sisäisiä tuntemuksia, siis hallitsevia tunteita ja niitä tukevia ja myötäileviä tuntemuksia. Psykofyysiset reaktiot saatetaan esittää tyylitellysti tai hyvinkin realistisesti. Natyasastra luettelee pitkän listan keinoja, joilla näyttelijä ilmaisee roolihenkilöiden tuntemuksia, muun muassa kyynelehtimisen, vapisemisen, huohotuksen, kalpenemisen, punastumisen, silmien muljauttelun ja pyörtymisen.

Äänenkäyttö

Vacika eli äänenkäyttö kattaa proosamuotoisen puheen, runonsäkeet, laulun ja musiikin. Natyasastra neuvoo, miten ääntä rytmitetään ja väritetään, ja selvittää, millainen äänenkäyttö on millekin roolityypille sovelias.

Ruuminliikkeet

Angika tarkoittaa ruumiinliikkeitä. Natyasastra esittelee tieteellisen tarkasti vartalon liikkeet, suuren joukon symbolisia eleitä ja kasvojen mikroliikkeitä. Siinä luetellaan 13 liikettä päälle, 36 erilaista katsetyyppiä, 7 silmänliikettä, 7 kulmakarvaliikettä, 9 niskaliikettä, 6 liikettä nenälle ja poskille sekä 32 liikettä jaloille, rinnalle ja lanteille.

Mudrat, symboliset käsieleet ja kehon kieli

Symbolisia käsieleitä (mudra) on Natyasastran mukaan yhteensä 67 kpl (tosin niiden määrä vaihtelee eri teatteri- ja tanssityyleissä), joista 24 tehdään yhdellä kädellä, 13 molemmilla käsillä ja joista loput ovat abstraktimpia tanssieleitä.

Video: Nangyarkuttu-soolotanssiepisodista Kamsavadham (Kuningas Kamsan tappaminen).

Vartalon taivutukset jaotellaan neljään ryhmään: 1. hieman taivutettu, 2. tasataivutettu, 3. runsaasti taivutettu ja 4. kolmasti taivutettu (tribhanga). Tribhanga on tyypillinen asento Intian taiteessa. Monet veistoshahmot on kuvattu tribhanga-asennossa, joka muistuttaa hieman Kreikan taiteen kontraposto-asentoa.

Tanssin yksikkö, eräänlainen ”perusasento” tai oikeastaan liikeyksikkö, on karana, jossa asento ja ruumiinliikkeet yhdistyvät. Nätyasastra luettelee 108 karanaa. Etelä-lntian temppeleissä näkee reliefisarjoja, joihin on koottu kaikki karanat. Useat karanat ovat yhä käytössä, vaikka eräät kaikkein akrobaattisimmat ovat vuosisatojen kuluessa kadonneet käytöstä, joskin jotkin niistä ovat taltioituneet esimerkiksi Kaakkois-Aasian arkaaisiin tanssiperinteisiin.