Varjoteatteri
Jumalten varjot

Varjoteatteri on nimenomaan Aasialle tyypillinen arkaainen teatterin muoto. Varjoteatterin juuret yltävät myyttiseen menneisyyteen ja varjoteatteriesitykset ovat säilyttäneet tähän päivään saakka rituaalisen luonteensa. Varjoteatterilla esitetään yleensä myyttisiä jumaltarinoita ja kohtauksia Mahabharata- ja Ramayana-eepoksista. Varjonukketeatterin uskotaan kehittyneen tarinankerronnasta. Tyylillisesti varjonuket mukailevat paikallisen maalaustaiteen perinteitä.

Intiassa tunnetaan useita varjoteatterin muotoja. Tärkeimmät traditiot elävät Maharashtran, Karnatakan, Andhra Predeshin, Orissan ja Keralan osavatioissa. Yleensä varjonuket tehdään eri eläinten nahoista. Hienoimmat nahkalajit ovat toisinaan varattu pyhimmille nukkehahmoille. Nahka käsitellään läpikuultavaksi, ja hahmot väritetään tarkan värisymboliikan mukaisesti. Nuket vaihtelevat kooltaan eri traditioissa. Suurimmat, lähes parimetriset nuket löytyvät Andhra Pradeshista, pienimmät, noin muutama kymmenen sentin korkuiset nuket taas Keralasta. Nuket noudattavat tyylillisesti kunkin alueen vanhojen maalaustradition tyylittelyä. Nukkien valmistamiseen liittyy pyhiä rituaaleja, samoin esityksen alkuun ja loppuun. Usein esitys itsessäänkin koetaan rituaalisena uhritoimituksena. Esitykset tapahtuvat yöllä. Näyttämöksi levitetään paalujen varaan valkokangas, jonka takana nukkia liikutellaan. Valolähteinä toimivat öljylamput, joiden elävä valo toisinaan korvataan sähkövalolla. Esitystä säestää muusikkoryhmä ja nukkemestarit toimivat usein itse esityksen kertojina.

Tietoisku: Keralan tolpavakoothu-teatteri

Nukketeatteri
Miniteatteria kansalle

Intiassa on useita kolmiulotteisia nukketeatterin perinteitä, joista useimmat ovat langoilla ylhäältä käsin esitettäviä marionettiteatterin muotoja. Niistä tärkeimmät elävät Tamil Nadun, Karnatakan, Orissan ja Rajasthanin osavaltioissa. Sauvanukkeperinteitä elää Läsi-Bengallissa ja Orissassa. Käsinukkeperinteistä tunnetuin on Keralan pavakathakali-nukketeatteri. Nukketeatterin hahmot imitoivat lähes aina elävän teatterin hahmoja. Niin nukkien vaatetus, naamiointi, eleet ja liikkeet onkin omaksuttu tanssiteatterin hahmoilta.

Rajasthanin kathpuli-marionettiteatteri

Rajasthanin kathpuli-marionettiteatteri kuvittaa paikallisten kansanjumaluuksien ja -sankareiden elämänvaiheita. Nukkemestareina toimivat yleensä bhatt-säädyn jäsenet, jotka kiertävät nukkeineen ja koottavine näyttämöineen kuivana kautena, kun viljelytyöt sen sallivat. Muutaman hengen nukkeryhmät ovat yleensä perheyrityksiä, esimerkiksi isän ja pojan toimiessa nukkemestareina.

Marionetit noudattavat perinteisen rajput-maalaustaiteen tyyliä: kasvot ovat veistokselliset, nenät suorat ja silmät suuret. Nukkien pää ja rintaosa ovat puusta veistetyt. Alaruumis ja kädet kankaasta. Nukeilla ei ole jalkoja, sillä raskaat, monikerroksiset vanhat rajput-asut peittävät koko alaruumiin.

Aikaisemmin, hovien ja ylimyssukujen toimiessa taiteen suojelijoina, marioneteilla esitettiin laajojakin eeppisiä tarinoita. Nykyisin, ainakin kaupungeissa, esitykset keskittyvät lyhyisiin katkelmiin, kuten tanssinumeroon, ”bengalilaisen” fakiirin taikatemppuihin, jonglöörinumeroon, käärmeenlumoojan kohtaukseen jne.

Keralan pavakathakali-nukketeatteri

Keralan Palghatin seudun vanha käsinukketeatteri omaksui kathakali-tanssiteatterin tyylin kun kathakalia alettiin esittää Palghatissa 1700-luvulla. Nukkenäyttelijät kuuluvat telugunkieliseen säätyyn, mutta esityksissä he käyttävät paikallista malayalamin kieltä. Nykyiset nuket ovat melko kookkaita, vajaan puolen metrin korkuisia. Niiden kasvot, päähineet, kadet ja jalkaterät on veistetty puusta. Muun vartalon muodostaa raskasta kathakali-tanssiasua imitoiva puku. Pavakathakali-nukketatteria säestää kathakali-käytännön mukainen laulu- ja muusikkoryhmä. Muusikkoineen esitys edellyttää vähintään kuuden hengen esittäjäryhmää. Näyttämönä toimii pieni koroke ja näyttämön keskipisteenä on miniatyyrimäinen öljylamppu.

Laji oli 1900-luvun puolivälissä katoamassa, mutta 1980-luvulla alkoi elvytys, jonka tuloksena pavakathakalia on viime vuosikymmeninä nähty muun muassa Euroopassa. Nykyään nukkien hahmo ja puvustus vastaavat yhä tarkemmin kathakali-teatterin nykyistä käytäntöä, joten pavakathakali on itse asiassa minikokoista kathakali-teatteria.