”Pyörivien dervissien” tanssi
Islamilaisen kulttuurialueen kuuluisin tanssirituaali

Suufilaisuus omaksui aatemaailmaansa elementtejä monista esi-islamilaisista perinteistä. Sama pitää paikkansa myös suufilaisen tanssiperinteen suhteen. Turkkilaisten suufiveljeskunnan ylläpitämä pyörimisliikkeeseen pohjautuva ekstaattinen ryhmätanssi juontaa juurensa muinaisiin shamanistisiin transsitekniikoihin, joihin liittyy muun muassa hengityksen säätely ja pyörimistanssit.

Persiankielisen kulttuurialueen maineikkain suufirunoilija, Jalal al-din Rumi (1207–1273) asettui vuonna 1244 Konyaan, nykyiseen Itä-Turkkiin. Hänen kerrotaan kohdanneen vaeltelevan suufimystikon, mikä muutti hänen elämänsä. Heidän välilleen syntyi henkinen rakkaus, joka innoitti Rumin hienoimpiin saavutuksiinsa. Rumi eli Mewlana käytti haltioitumisen metodinaan pyörimistanssia. Kerrotaan, että juuri tanssien hän kutsui seuraajia perustamansa veljeskunnan, mevlevi-dervissien jäseniksi.

Ekstaattisia pyörimistansseja on esitetty ammoisitsta ajoista laajalla alueella. Erityisen suosittuja ne olivat muinaisessa Keski-Aasiassa, mistä turkinsukuisia heimoja siirtyi vähitellen, 1000-luvun loppuun mennessä nykyisille asuinsijoilleen. Pyörimisliikkeeseen perustuvia transsitansseja tunnetaan myös muun muassa Tiibetissä ja niinkin etelässä kuin Sri Lankassa. Pyörimisliike leimaa myös Intian islamilaisella moguli-kaudella kehittynyt kathak-tanssia. Myös monilla suufilaisilla dervissi-järjestöillä on omat pyörimistanssinsa, joista tunnetuin on juuri Turkin mevlevi-dervissien rituaali.

Suurimuotoinen rituaali

Tuskin missään muualla pyörimisperinteestä on kehittynyt yhtä monitasoinen ja suurimuotoinen esitysmuoto kuin mevlevi-veljeskunnan piirissä Turkissa. Päärituaali esitetään Konyan kaupungissa joulukuun alkuviikkoina Mewlanan kuoleman muistojuhlassa. Sitä kutsutaan nimellä sema, mikä tarkoittaa eräänlaista ekstaattista haltioitumiskonserttia. Sema-rituaali kehittyi nykyisiin muotoihinsa pitkän ajan kuluessa fuusioimalla yhteen erilaisia vokaali- ja instrumentaalimusiikin muotoja ja luomalla muinaisesta shamanistisesta pyörimistanssista monitasoisen symboliikan sävyttämän organisoidun muodon.

Rituaali alkaa klassisella hymnillä. Sitä seuraa ney-ruokohuilulla soitettu johdanto, joka antaa rituaalille sen kulloisenkin, valitun perustunnelman. Seuraavan instrumentaalikappaleen aikana dervissit astuvat katettuun tanssiareenaan, joka on useimmiten kahdeksankulmion muotoinen mihrab-syvänteen ilmaistessa sen yhdellä seinällä Mekan suunnan.

Dervissit, joita saattaa osallistua rituaaliin useita kymmeniä, on puettu valkoiseen, raskaaseen hamemaiseen asuun. Sen päällä heillä on rituaalin alussa tumma kaapu. Päässään heillä on korkea huopahattu. He tervehtivät veljeskunnan johtajaa, joka antaa heille luvan tanssiin. He pudottavat tummat kaapunsa maahan ja aloittavat vähitellen tanssinsa pitäen aluksi käsiään rinnalla ristikkäin. He pyörivät erityisellä jalkatekniikalla oman keskiakselinsa ympäri muodostaen samanaikaisesti tanssiareenalle pyöriviä, sisäkkäisiä piirejä. Vauhdin kiihtyessä heidän käsivartensa kohoavat vaakatasoon sivuille ja toisinaan he kohottavat toisen kämmenensä taivasta kohti toisen kämmenen osoittaessa maahan. Veljeskunnan johtajan osallistuttua arvokkaasti ney-improvisaation säestämänä hurmioituneiden dervissien yhä kiihtyvään pyörimisliikkeeseen rituaali yhtäkkiä päättyy.

Monitasoinen symboliikka

Institutionalisoistuessaan sema-rituaaliksi muinainen pyörimistanssi sai monia symbolisia merkityksiä säilyttäen kuitenkin perimmäisen transsifunktionsa. Mewlana onkin itse kirjoittanut: ”Tanssi on sitä, että kohoat molempien maailmojen yläpuolelle repien sydämesi kappaleiksi ja luopuen sielustasi.” Pyörimisliike toimii tehokkaana transsitekniikkana ja siihen yhdistetään usein myös hengityksen rytminen säätely, mikä niin ikään edesauttaa transsitilan saavuttamista.

Kokonaisuudessaan sema-rituaalilla on useita merkityksiä. Yhden käsityksen mukaan se kuvaa ihmissielun kuolemanjälkeistä sulautumista jumaluuteen. Kaavun pudottaminen tarkoittaa ruumiista vapautumista, korkea huopahattu symboloi hautapaatta ja itse pyörimistanssi on jumaluuteen sulautumisen vertauskuva. Ylöspäin avautuva kämmen symboloi jumaluuden vastaanottamista kun taas alaspäin aukeneva kämmen kertoo: ”annan kaiken pois, en pidä mitään itselläni”.

Tanssiantropologisesti tarkasteltuna sema-rituaali edustaa yhtä tanssin perustyyppiä, ns. kosmista tanssia, joka viittaa planeettojen liikkeisiin. Monissa kulttuureissa esiintyvät piiritanssin muodot edustavat kosmisen tanssin prototyyppiä. 1400-luvulta säilynyt turkkilainen tanssin ohjekirja yhdistääkin sema-rituaalin vuoden kiertokulkuun. Tanssihalli on sen mukaan vuosi, veljeskunnan johtaja aurinko, tanssijat ovat kuu ja tähdet ja koko rituaali edustaa vuoden kiertokulkua. Symbolisia tulkintoja on vielä muitakin. Sema-rituaali on merkittävä esimerkki siitä kuinka mahdollisesti kivikautinen transsiesityksen muoto on sovitettu uuteen, tässä tapauksessa islamilaiseen viitekehykseen ja saanut yhä uusia merkitystasoja. Jopa katsojalle, joka ei tunne rituaalin symboliikkaa, pyörimistanssi on huumaavan hypnoottinen kokemus.

Poliittisista syistä mevlevi-dervissien rituaali kiellettiin vuonna 1908. Jälleen vuonna 1953 se sallittiin Konyassa Mewlanan kuoleman muistojuhlien yhteydessä. Konya onkin edelleen perinteen keskus, joskin siitä on syntynyt kaupallistettuja versioita muun muassa Istanbuliin.