Sakuntala

Sanskrit-draamat alkavat yleensä alkurukouksella. Sitä seuraa prologiosa, jossa teatteriryhmän johtaja esittelee illan teoksen ja näyttelijänsä. Seuraavassa katkelma Kalidasan Sakuntala-näytelmän prologista:

Teatterinjohtaja:

Katsomossa on oppinutta väkeä. Meidän sopii kunnioittaa heitä esittämällä se Kalidasan sepittämä uusi näytelmä, jonka nimi on ”Sakuntala ja tunnusmerkki”. Kaikki osat on esitettävä huolella.

Näyttelijä:

Mikään ei voi mennä vikaan, kun herra on sen hyvin ohjannut.

Teatterinjohtaja [hymyillen]:

Rouva, totta puhuen
Ohjaajantaitojani en vielä pidä minään
ennen kuin kriitikot niitä kiittävät,
eipä näet suurikaan asiantuntija
itse pysty arvioimaan itseään.

Näyttelijä:

Niinhän se on. Mutta sanokaa, herra, mitä pitää tehdä juuri nyt.

Teatterinjohtaja:

Mitäpä muutakaan, rouva, kuin varmistaa yleisömme suopea suhtautuminen laulun avulla.

Näyttelijä:

Entä mistä vuodenajasta minun pitäisi laulaa?

Teatterinjohtaja:

Rouva! Tietenkin on laulettava tästä juuri alkaneesta, nautintoihin sopivasta kesäajasta. Sillä nyt...
virrat ovat suloiset sukeltaa,
metsätuuli kantaa kukkien tuoksun,
varjot houkuttelevat unten maille,
päivä kallistuu ihanasti iltaan.

Näyttelijä [laulaa]:

Kepeästi mehiläiset suutelevat
akaasian hentoja palhoja,
herkin sormin iloiset tytöt
taivuttavat korviinsa kukat.

Kalidasa: Sakuntala, osa prologista, käännös sanskritista Klaus Karttunen

Juoniselostus

Prologi

Alkurituaalin jälkeen teatterin johtaja astuu näyttämölle ja kutsuu esiin näyttelijättären. Johtaja toteaa, että on aika aloittaa Kalidasan uusi näytelmä Sakuntala. Hän kehottaa jokaista teatteriryhmän jäsentä tekemään parhaansa. Teatterin ongelmia käsittelevän nokkelan dialogin jälkeen näytelmä alkaa.

1. näytös

Kuningas seuralaisineen on metsästämässä ja vikkelään juokseva peura johdattaa heidät askeettien majapaikan läheisyyteen. Juuri kun kuningas on ampumaisillaan peuran, rientävät erakot paikalle ja pyytävät, ettei sitä surmattaisi, sillä se kuuluu heidän pyhälle alueelleen. Luonnollisesti kuningas suostuu säästämään eläimen ja tulee vierailemaan askeettien luo.

Paikan johtaja on maineikas Kanva, joka parastaikaa on matkoilla. Hänellä on suloinen ottotytär Sakuntala. Kuningas vilvoittelee lehdossa ja huomaa puiden lomasta kolme nuorta neitoa, jotka vesiastioineen kastelevat kukkivia puita. Salaa hän tarkkailee neitoja ja ihastuu näkemäänsä.

Kuningas astuu esiin ja esittelee itsensä oppineeksi. Tytöt pyytävät häntä varjoon vilvoittelemaan. Kaunein neidoista on Sakuntala. Muut tytöt ovat hänen ystävättäriään. He kertovat ihastuneelle kuninkaalle Sakuntalan taustan. Hän on kuninkaallisen erakon ja taivaallisen nymfin tytär ja nyt askeettien johtaja Kanva huolehtii hänestä kuin omasta lapsestaan.

Rakastunut kuningas ilahtuu kuulemastaan, sillä Sakuntalan sukutausta mahdollistaisi avioliiton. Sakuntala on hämillään ja oikuttelee. Yhtäkkiä ilmoitetaan, että raivostunut norsu tekee lähistöllä tuhojaan. Neidot rientävät turvaan. Kuningas ei saa Sakuntalata mielestään.

2. näytös

Klovni, kuninkaan laiska seuralainen, tulee näyttämölle valitellen rakastuneen kuninkaan hupsutuksia. Kuningas puolestaan filosofoi rakkaudesta. Metsästykseen väsynyt klovni yrittää saada kuninkaan viettämään lepopäivää. Paikalle tulee tietäjiä, jotka ilmoittavat, että demonit vaivaavat askeettien majapaikkaa. Koska johtaja Kanva ei ole paikalla, vain kuningas pystyy häätämään pois pahat henget. Pelätessään klovnin paljastavan hänen rakkautensa kuningas päättää valehdella klovnille, ettei itse asiassa välitäkään Sakuntalasta.

Välinäytös

Askeettioppilas ylistää kuninkaan voimaa, sillä kuningas karkottaa paikkaa ahdistelleet demonit.

3. näytös

Lemmensairas kuningas vaeltelee askeettien majapaikan lähistöllä kaivaten Sakuntalata. Puiden lomasta hän huomaakin lemmittynsä ystävättärien seurassa. Salaa hän kuuntelee neitojen keskustelua ja saa ilokseen selville, että myös Sakuntala riutuu rakkaudesta.

Juuri kun ystävättäret saavat Sakuntalan tunnustamaan rakkautensa, astuu kuningas esiin Sakuntalan hämmennykseksi ja ystävättärien riemuksi. Tytöt keksivät tekosyyn poistua ja niin ujo Sakuntala ja kuningas jäävät kahden. Kuningas tunnustaa rakkautensa, mutta Sakuntala väistelee ja valittaa, ettei hän ole oman kohtalonsa herra. Mustasukkaisuuden puuskassa hän kysyy, eikö kuninkaalla muka ole palatsissa kylliksi kauniita naisia.

Sakuntala poistuu pudottaen rannekorunsa. Hän palaa korua hakemaan ja kuningas pujottaa sen hänen ranteeseensa samalla varastaen pehmeän kosketuksen ja suloista tuoksua. Kauempaa naispalvelija ilmoittaa illan koittavan ja pyytää Sakuntalata palaamaan kotiin. Kuningas poistuu hoitamaan iltavelvollisuuksiaan.

Välinäytös

Sakuntalan ystävättäret poimivat kedolla kukkia ja keskustelevat tilanteesta. Kuningas on jokin aika sitten poistunut palatsiinsa, eikä hänestä ole sen koommin kuultu. Unohtaisiko kuningas Sakuntalansa? Samassa kuullaan kauempaa vihaista metelöintiä. äkkipikainen tietäjä Durvasas on tullut kyläilemään, mutta kukaan ei ole häntä kunnioittavasti vastaanottamassa, sillä Sakuntala istuu vaipuneena ajatuksiinsa. Tytöt joutuvat lepyttämään erakkoa.

Närkästynyt erakko on kuitenkin jo ehtinyt lausua kirouksen, jonka mukaan Sakuntalan mielitietty tulee unohtamaan rakkaimpansa. Ensinärkästyksen haihduttua Durvasas kuitenkin lieventää kirouksensa siten, että se raukeaa, kun rakastettu jälleen näkee Sakuntalalle antamansa sormuksen.

4. näytös

Askeettioppilas ilmoittaa johtaja Kanvan palaavan. Sakuntalan ystävättäret ovat syvästi huolissaan tilanteesta, sillä kuninkaasta ei ole kuulunut mitään sen jälkeen, kun hän jätti sormuksen SakuntalaIle rakkauden pantiksi. Mitä Kanva ajattelee, kun hän kuulee Sakuntalan odottavan kuninkaan lasta?

Huolet kaikkoavat, kun käy ilmi, että Kanva tietääkin jo tapahtuneesta ja valmistautuu lähettämään ottotyttärensä palatsiin kuninkaan puolisoksi. Seuraa matkavalmisteluja. Kanva neuvoo Sakuntalata tulevaisuuden varalle, ja ystävättäret heittävät murheelliset jäähyväiset. Sakuntalä lähtee matkaan pienen seurueensa kanssa.

5. näytös

Palatsissa kuningas hoitaa hallintotehtäviään. Sisältä kantautuu päävaimon alakuloinen laulu, jossa hän ihmettelee, onko hänen rakkaimmallaan joku toinen. Sakuntalan seurue ilmoitetaan, ja kuningas on kummissaan. Miksi askeettien lähetystö tulee häntä tapaamaan? Sisään astuessaan Sakuntala tuntee outoa nykimistä silmäkulmassaan, se on paha enne. Saattajat esittävät asiansa. He ovat tulleet tuomaan kuninkaalle tämän puolison, joka odottaa hänelle lasta. Kuningas vihastuu: mikä juoni tämä on? Ei hän ole edes tavannut tuota neitoa!

Järkyttyneenä Sakuntala ja saattajat muistuttavat tapahtuneesta, mutta kuningas kieltää kaiken väittäen juttua naisten juoneksi. Sakuntala aikoo todistaa sanansa näyttämällä kuninkaan antamaa sormusta, mutta järkytyksekseen hän huomaa sormuksen kadonneen. Kuningas vakuuttuu Sakuntalan valheellisuudesta. Sakuntala poistuu murtuneena.

Kuninkaalle tullaan ilmoittamaan yliluonnollinen tapahtuma. Nymfien lähteestä kohosi naishahmoinen olento vieden Sakuntalan mennessään. Vaikka kuningas tuntee olevansa oikeassa, hän samalla tuntee selittämätöntä surua.

Välinäytös

Poliisit ovat vanginneet kalastajan, jolla on hallussaan kuninkaan sormus. Kalastajaparka selittää löytäneensä sormuksen kalan sisältä, mutta poliisit eivät tietenkään usko häntä. Juuri kun he ovat surmaamaisillaan kalastajan, saapuu paikalle sanantuoja tuoden kalastajalle ruhtinaallisen löytöpalkkion ja samalla kertoen kuninkaan oudosta käyttäytymisestä. Kuningas synkistyi nähdessään sormuksen, aivan kuin hän olisi muistanut jotain murheellista. Kalastaja lupaa tarjota poliiseille viiniä ja he poistuvat kapakkaan hyvinä ystävinä.

6. näytös

Taivaallinen Misrakesi-nymfi, Sakuntalan äidin ystävätär, lentää kuninkaan palatsiin ottaakseen selville syyn kuninkaan outoon käytökseen. Näkymättömänä hän tarkkailee kuningasta ja huomaa, että kuningas on murheen murtama. Hän tuskin jaksaa hoitaa virkatehtäviään: hän ei pysty nukkumaan, ei syömään. Kuningas katuu syvästi käytöstään eikä voi ymmärtää, miten hän koskaan oli voinut unohtaa Sakuntalan.

Ainoa kuningasta viihdyttävä puuha on Sakuntalan muotokuvan viimeistely. Nyt Misrakesi uskoo kuninkaan vilpittömyyteen ja päättää lentää ylimpään taivaaseen neuvottelemaan Sakuntalan paluusta.

Yllättäen kuullaan klovnin äänekkäitä avunhuutoja, ja kuningas aseineen ryntää apuun. Indra-jumalan soturi on napannut klovnin, tosin vain saadakseen kuninkaan liikkeelle. Soturi ilmoittaa, että kuninkaan tulisi tuhota hirmuinen demoni, jonka kanssa Indra ei pysty taistelemaan. He lähtevät matkaan.

7. näytös

Kuningas ja Indran soturi lentävät onnistuneen taistelun jälkeen halki korkeuksien kohti maata. Kuningas ihastelee maan kauneutta heidän laskeutuessaan Kultaiselle vuorelle, joka on askeettien taivas. Siellä taivaallinen yliaskeetti Kasyapa asuu ja meditoi. Kuningas haluaa osoittaa kunnioitustaan Kasyapalle.

Kuninkaan odottaessa pääsyä Kasyapan puheille saapuu paikalle askeettinaisia mukanaan pieni poika. Naiset valittavat pojan itsepäisyyttä ja yliluonnollisia voimia. Kuningas tuntee merkillistä vetoa poikaa kohtaan ja ihmettelee, kuka hän on. Naiset kertovat, että poika on taivaallisen nymfin tyttären ja kuninkaan klaanin jäsenen poika. Kuningas on ihmeissään: olisiko se hänen oma lapsensa?

Kuningas huomaa pojassa valtiaan merkit ja saa kuulla, että häntä kutsutaan lempinimeltä ”maailmanvaltias”. Poika pudottaa amuletin, ja ennen kuin naiset ehtivät estää, kuningas nostaa sen ylös. Naiset ovat suuren hämmästyksen vallassa ja kertovat, että vain lapsen vanhemmat voivat koskea amulettia, muiden kädessä se muuttuu myrkkykäärmeeksi. Nyt kuningas vakuuttuu, että lapsi on hänen.

Poika tunnistaakin kuninkaan isäkseen juuri kun Sakuntala astuu sisälle. Neito ei aluksi ole tuntea miestään, niin murheen riuduttama kuningas on. Ilon kyyneleet tulvahtavat Sakuntalan silmiin, kun hän tunnistaa rakkaimpansa.

Yhdessä heidät johdatetaan taivaallisen Kasyapan eteen, joka kiittää kuningasta rohkeasta taistelusta demonia vastaan. Kuningas on kuitenkin vielä häpeissään, sillä hän ei voi antaa itselleen anteeksi, että oli unohtanut Sakuntalan. Silloin Kasyapa paljastaa saaneensa meditaation avulla selville, että unohdus johtui pahansuovan Durvasas-askeetin taiasta, joka väistyi vasta kun kuningas näki uudelleen sormuksensa.

Kuningas ja Sakuntala ovat onnellisia, ja Kasyapa kiirehtii lähettämään sananviejän Sakuntalan isäpuolen luo kertomaan onnellisesta jälleennäkemisestä. Kasyapa antaa siunauksensa kuninkaalle, hänen kansalleen ja jälkipolvelleen.

LOPPU