| Perhosen uni Juoniselostus Zhuang Zhou, näytelmässä taolainen oppinut, on viettänyt pitkän ajan vuorilla meditoimassa ja opiskelemassa taolaista salatiedettä (taolaiset oppineet vastaavat tavallaan lännen alkemisteja; heidän uskotaan omaavan maagisia kykyjä). Hän on matkalla kotiin vaimonsa luo, mutta matkalla hän kohtaa oudon näyn: nuori leski leyhyttelee vimmatusti viuhkalla vielä kosteaa hautaa. Zhuang Zhou pysähtyy ja tiedustelee syytä moiseen käytökseen. Kaunis leski kertoo kuivattavansa hautaa, koska hänen miehensä kuollessaan vannotti, ettei vaimo menisi uusiin naimisiin ennen kuin hauta on kuivunut. Zhuang Zhou tuntee myötätuntoa naista kohtaan ja kuivaa haudan maagisilla kyvyillään. Nainen kiittää ja antaa hänelle lahjaksi viuhkansa, johon on kirjoitettu:
Sinä taolainen matkamies, joka minua säälit,
kun palaat kotiisi, kerro vaimollesi:
Hän ei ole minua hyveellisempi.
Prologi Tianshi uneksii: tanssipantomiimissa hän esittää kevytmielisen ja halukkaan naisen kujeita. 1. näytös Zhuang Zhou saapuu kotiin ja tapaa vaimonsa. Vaimo oikuttelee, ja mies kertoo hänelle haudalla näkemänsä oudon kohtauksen. Hän näyttää saamansa viuhkan, ja vaimo suuttuu runonsäkeestä silmittömästi. Vaimo vakuuttelee hyveellisyyttään ja vannoo olevansa ehdottoman uskollinen Zhuang Zhou kuolemankin jälkeen. Zhuang Zhou kyllästyy vaimonsa elkeisiin eikä jaksa uskoa hänen hyveellisyyteensä. Hän päättää tehdä kokeen: hän muka saa sairauskohtauksen ja kuolee. Vaimo vaikertaa hetken kohtaloaan, mutta alkaa samassa määrätietoisesti järjestellä hautajaisia. Hän lähettää palveluspojan ostamaan arkkua, uhrirahaa ja seremonioissa tarvittavia paperisia tyttö- ja poikanukkeja. 2. näytös Palveluspoika lähtee ostoksille. (Kohtaus esitetään esiripun edessä, kauppiaiden äänet kuuluvat esiripun takaa.) Poika ostaa ensimmäisestä kaupasta arkun ja tinkii hintaa tuntuvasti. Seuraavasta myymälästä hän ostaa poikanuken ja kolmannesta tyttönuken, edelleen tinkien hinnoista. (Esirippu aukeaa paljastaen suruhuoneen, jossa arkku vasemmalla ja nuket sivustoilla. Tianshi on pukeutunut valkeaan suruasuun.) Taikakeinoillaan Zhuang Zhou muuttaa itsensä komeaksi nuoreksi oppineeksi ja ilmoittautuu surutaloon. Taioillaan hän muuttaa poikaa esittävän paperinuken eläväksi palveluspojaksi (mikä toteutetaan taitavasti pantomiimilla; paperinuken tilalla on näyttelijä, joka asteittain alkaa liikkua ja puhua säilyttäen kuitenkin nukkemaisuutensa). Tianshin palveluspoika näkee ”nuoren oppineen” seuralaisen eikä voi olla ihmettelemättä pojan ja ostamansa paperinuken yhdennäköisyyttä. Koko näytelmän ajan hän kutsuukin poikaa nimellä ”Kaksisataaviisikymmentä”, viitaten paperinuken hintaan. Tianshi kutsuu ”nuoren oppineen” eli naamioituneen aviomiehensä sisälle surutaloon ja ihastuu häneen välittömästi. Ujostelematta hän alkaa flirttailla ja esittää arvoituksellisen säkeen: Kaikki rakastavaiset tietävät
nuoruuden katoavan vuosien myötä.
Eikö olisi parempi avata jadesolki yhdessä
ennen kuin vanhenemme. ”Nuori oppinut” arvaa heti säkeen viittaavan avioliittoon ja vastaa kosintaan myöntävästi – mutta kolmella ehdolla: Tianshin on heti tuhottava miehensä muistolaatta, vaihdettava surupuku morsiusasuun, ja heidän on avioiduttava välittömästi. Tianshi ei aikaile, vaan suostuu ehtoihin. Kuinka ollakaan, ”nuori oppinut” saa kesken häiden vakavan sairauskohtauksen. Tianshi järkyttyy. Täytyykö hänen saman päivän aikana menettää kaksi aviomiestä? ”Paperipoika” ilmoittaa, että hänen isäntänsä sairauteen on olemassa vain yksi lääke, ja Tianshi haluaa kuulla sen heti. Lääke on vastakuolleen sukulaisen aivoista valmistettu eliksiiri. Tianshi kauhistuu aluksi, mutta haluaa nuorukaisen takaisin. Ainoa läheinen, joka Tianshin mieleen juolahtaa, on palveluspoika. Hän huomauttaa pojalle, että tämä oikeastaan ainoana miehenä talossa onkin sukulainen. Kauhuissaan palveluspoika ryntää pois. Vihdoin Tianshi keksii, että arkussa makaava aviomies voisi pelastaa tilanteen: ”Aijaa, olen menettänyt yhden aviomiehen, täytyykö minun menettää toinenkin. Murran arkun auki ja pelastan nuoren prinssin hengen!” Tanssillinen pantomiimi Tianshi esittää sulkevansa ovet huolellisesti ja poistuu näyttämöltä. ”Paperipoika” tulee näyttämölle liikkuen kulmikkaan nukkemaisesti. Hän jahtaa suurta paperiperhosta. Kohtaus viittaa näytelmän nimeen ”Perhosen uni”. Nimi pohjautuu filosofi Zhuangzin alkuperäiseen samannimiseen tarinaan. Pertti Nieminen kääntää Zhuangzin filosofisen tarinan näin: ” Zhuang Zhou näki kerran unta, että hän oli perhonen, joka liihotteli sinne tänne. Hänellä oli vain perhosen tunteita ja taipumuksia eikä hän lainkaan tiennyt olevansa Zhou. žkkiä hän heräsi, ja silloin hän todistettavasti oli Zhou. Nyt hän ei tiedä, onko hän Zhou, joka uneksi olevansa perhonen, vai perhonen, joka uneksii olevansa Zhou. Mutta jokin ero on Zhoun ja perhosen välillä;...” (Keskitie, kiinalaista viisautta, Tammi 1969) 3. näytös Tianshi saapuu morsiuspuvussaan, kädessään kirves, ja esittää taiturillisella pantomiimi-tanssilla tuntemuksensa ryhtyessään hirvittävään puuhaan murtaakseen arkun kannen ja ottaakseen kuolleen aviomiehensä aivot. Juuri kun hän lähestyy arkkua, kansi aukeaa itsestään. Tianshi jähmettyy kauhusta. Arkun sisältä kuuluu ääni: ”Kuka siellä?” Vaimo änkyttää nimensä, ja kuolleista herännyt aviomies kysyy, miksi vaimo oli arkun kimpussa. Vaimo valehtelee kuulleensa ennustajalta henkiinheräämisestä ja tulleensa siksi avaamaan arkkua. Miehen kummastellessa vaimon hääpukua vaimo vastaa siten valmistautuneensa iloiseen jälleennäkemiseen. Zhuang Zhoun epäillessä vaimonsa uskollisuutta vaimo vaatii miestään todistamaan epäilynsä. Silloin Zhuang Zhou taikakeinoillaan muuttaa itsensä jälleen ”nuoreksi oppineeksi”. Vaimo parkaisee häpeästä ja surmaa itsensä. Nauraen Zhuang Zhou poistuu talostaan ikuisiksi ajoiksi. | 