Kansantarina: Manoran tarina

Manora muodostaa keskeisen juoniaineksen Etelä-Thaimaan ja Malesian nora jatri- tai toiselta nimeltään lakhon nora-tanssiteatterille. Thaimaalaisen version mukaan Manoran tarina on seuraavanlainen:

Juoniselostus

Manora on kinnari-prinsessa (kinnarit ovat Himalajan huippuilla asustavia yliluonnollisia olentoja, puoliksi ihmisiä ja puoliksi lintuja). Kinnareiden kuninkaalla on seitsemän tytärtä. Nuorin heistä on Manora. Täydenkuun öinä kinnari-prinsessoilla on tapana lentää kylpemään metsäjärvelle, jonka vieressä, tuuheassa metsässä asustaa tietäjä nimeltään Kassop. Hieman etäämpänä järvestä levittäytyy kuningas Atityawongsin hallitsema Pancalan valtakunta. Kuninkaan pojalla, kruununprinssi Sutonilla on palveluksessaan lahjakas brahmana-pappi, joka palvelee prinssiä innokkaasti. Syynä hänen innokkuuteensa on se, että hän haluaa päästä prinssin neuvonantajaksi, kun tämä aikanaan kruunataan kuninkaaksi. Tieto hänen kunnianhimostaan suututtaa kuitenkin kuninkaan vanhan neuvonantajan, joka raivoissaan punoo juonia prinssin pään menoksi.

Kaupungissa majailee samoihin aikoihin metsästäjä nimeltään Bun. Hän hankkii elantonsa järveä ympäröivästä metsästä. Kerran, metsällä ollessaan, hän tulee pelastaneeksi käärmekuninkaan hengen. Kiitokseksi tästä käärmekuningas kutsuu Bunin luokseen alaisiin maailmoihin ja kestitsee häntä siellä kokonaisen viikon. Käärmekuningas lupaa vielä auttavansa Bunia milloin tämä apua vain tarvitseekaan.

Eräänä päivänä Bun lähtee tavanomaiselle metsästysretkelleen. Hän käy tervehtimässä tietäjä Kassopia. Koska sattuu olemaan täydenkuun yö, kinnari-prinsessat lentävät jälleen järvelle kylpemään. Bun on häkeltynyt heidän kauneudestaan ja kuulee tietäjältä, että ainoa tapa pyydystää kinnari-neito, on vangita tämä maagisella käärmelassolla, sellaisella, jota käärmekunigas säilyttää alaisessa valtakunnassaan. Hän muistaa käärmekuninkaan antaman lupauksen ja kiirehtii pyytämään tältä lassoa, jotta voisi pyydystää kinnarin prinssi Sutonille.

Jälleen kerran kinnarit laskeutuvat järveen, mutta nyt Bun vaanii heitä lassoineen. Hän heittää lassonsa ja saa pyydystetyksi sillä kinnari-prinsseissoista nuorimman, Manoran, jolta samassa irtoavat siivet ja pyrstö. Muut kinnarit ehtivät lentää pakoon. Bun sitoo Manoran ja vie hänet Pancalan valtakuntaan, missä Manora naitetaan prinssi Sutonille.

Eräänä iltana Manora jälleen itkee ja ikävöi kotiaan ja vanhempiaan. Prinssi saapuu paikalle; hän on ollut neuvonpidossa isänsä kanssa ja on käynyt ilmi, että prinssin on lähdettävä sotaretkelle naapurivaltakuntaan. Murheellisina he heittävät toisilleen hyvästit.

Prinssin poissa ollessa kuningas näkee painajaisen. Paha neuvonantaja, joka haluaa kostaa prinssille, tulkitsee unen tarkoittavan sitä, että kuningas kuolee ellei tämä suorita suuria uhritoimituksia. Pääuhrina olisi prinsessa Manora. Kuningas aloittaa seremonian valmistelut. Paikalle tuodaan Manora, joka turhaan anoo kuninkaalta armoa. Lopulta hän pyytää kuninkaalta luvan saada ennen roviolle astumista esittää kinnarien tanssin. Kuningas suostuu pyyntöön ja niin paikalle tuodaan Manoran siivet ja pyrstö. Ne saatuaan Manora lentääkin vapauteen, kohti kotiaan, Himalajan huippuja.

Tapahtumasta kuultuaan kotiin palannut prinssi Suton kiirehtii tietäjä Kassopin luo, jolta hän kuulee Manoran jättäneen prinssille viestin ja sormuksen. Viestissä Manora kertoo, että prinssin ei tulisi yrittää löytää häntä, sillä tie hänen valtakuntaansa on villieläimien vartioima ja vaarallinen. Prinssi päättää kuitenkin yrittää päästä Manoransa luo. Tällöin tietäjä paljastaa prinssille, että tämän tulisi ottaa oppaakseen apina, sillä se pystyy tunnistamaan myrkyllisistä metsän hedelmistä syötäväksi kelpaavat. Matka on pitkä. Se kestää seitsemän vuotta, seitsemän kuukautta ja seitsemän päivää. Tietäjä kertoo, että sinä päivänä kun prinssi lopulta saapuu kinnarien valtakuntaan Manoran puhdistautumisrituaalit ihmiskontakteista ovat juuri päättymässä. Hänen tulisi pudottaa Manoran jättämä sormus Manoran kylpyveteen merkiksi siitä, että aviomies on vihdoin saapunut. Tietäjän neuvojen mukaan varustautuneena Suton lähtee matkaan ja saapuu kinnarien valtakuntaan juuri niin kuin tietäjä oli ennustanut.

Kinnarien ympäröimänä kuningas istuu valtaistuimellaan vierellään kuningattarensa kun puhdistautumisrituaaleista suoriutunut, kauan odotettu Manora vihdoin saapuu heitä tapaamaan. Hän kertoo vanhemmilleen elämästään ihmisten parissa. Hän kertoo myös uskollisesta ja rakkaasta aviomiehestään, prinssi Sutonista. Kuningas toteaa, että mikäli prinssi todella on niin jalo ja hyvä, niin hän kyllä löytää tiensä Manoran luo. Silloin Manora kysyy isältään siunaisiko tämä heidän liittonsa, mikäli prinssi saapuisi. Kuningas vastaa myöntävästi ja silloin Manora paljastaa tietävänsä, että prinssi on jo saapunut heidän taivaalliseen palatsiinsa.

Kuningas haluaa vielä koetella prinssin rakkautta. Hän kutsuu prinssin eteensä ja osoittaa hänelle seitsemää tytärtään. Prinssin tulee osata valita heistä juuri oikea. Prinssi tunnistaa taikasormuksen rakkaimpansa sormessa ja niin hän osaa tervehtiä juuri Manoraa. Kuningas kutsuu kaikki Himalajan taivaalliset olennot juhlimaan Manoran ja prinssi Sutonin häitä.