| Kiinalaisen draamakirjallisuuden kulta-aika
Yuan-kausi (1279–1369) Mongolit hallitsivat Pohjois-Kiinaa suunnilleen vuodesta 1215 lähtien, ja saivat koko maan valtaansa v. 1279. Alkoi uusi aikakausi, Yuan-dynastia (Yüan-), jolloin kiinalaiset itse olivat kolmannen luokan alamaisia omassa maassaan. Alhaisin asema oli Yangzijoen (Jangtse, Yang-tzû) eteläpuoleisen alueen asukkailla, vaikka seutu olikin Kiinan taloudellinen ja sivistyksellinen keskus. Kiinan kulttuurille ja hallinnolle elintärkeä valtiollinen tutkintojärjestelmä lakkautettiin pitkäksi aikaa, eivätkä oppineet enää voineet osallistua maansa hallintoon. Aikaisemmin kungfutselaiset oppineet olivat olleet yhteiskunnan eliittiä, mutta Yuan-kaudella vallanpitäjät suhtautuivat heihin halveksien. Yuanin zaju Monet frustroituneet oppineet keskittivät energiansa taiteisiin, ja. Song-kaudella oopperamuodoksi kiteytynyt teatteri tuli suureen suosioon. Teatterin välityksellä voitiin puhua kaikkia koskettavista asioista: valloittajien julmuudesta, eron ikävästä, vääryyksistä ja onnettomuuksista. Teatterista tuli passiivisen vastarinnan väline ja kollektiivisten tuntemusten tehokas tulkki. Teatteri synnytti Yuan-kaudella korkeatasoista draamakirjallisuutta, jota arvostetaan ja esitetään yhä. Näytelmät lyhenivät ja Yuanin zaju-teatterimuoto vakiintui nelinäytöksiseksi, joidenka lisäksi tosin saatettiin käyttää prologia tai yhtä välinäytöstä. Song-kaudella syntynyttä zaju-teatterimuotoa kehiteltiin edelleen. Sen roolityyppien valikoimaa laajennettiin. Tyyppigalleriaan kuului: mo- eli miesosat:
zhengmo (cheng-mo), laulava miespääosan esittäjä
fumo, miessivuosa
xiaomo (hsiao-mo), nuori mies
chongmo (ch’ung-mo), eräänlainen kertoja, tai isäntä dan- (tan-) eli naisosat:
zhengdan (cheng-tan), laulava naispääosan esittäjä
fudan, waidan, tiedan (fu-tan, wai-tan, ti’eh-tan), naissivuosien esittäjiä
laodan (lao-tan), vanha nainen
xiaodan (hsiao-tan), nuori nainen
huadan (hua-tan), arveluttavamaineinen nainen
chadan (ch’a-tan), juonitteleva nainen Muita:
jing-tyypit (ching-) olivat pahoja ja/tai koomisia
za-tyypit (tsa-) olivat sivuosien, kuten palvelijoiden, rosvojen ja lasten esittäjiä. Guangshengin temppelissä vuodelta 1324 säilynyt seinämaalaus kuvaa näyttelijäseuruetta. Näyttämön taustana on silkkiverho, ja näyttelijöillä on yllään komeat puvut, jotka vastaavat roolityyppien yhteiskunnallista asemaa ja arvoa. Puvut eivät kuitenkaan näytä niin mahtavilta ja ylenpalttisen koristeellisilta kuin myöhemmät peking-oopperoiden asut. Seinämaalauksessa nähdään näyttelijöiden lisäksi muusikoita rumpali kalistimien kanssa sekä huilisti. Yuanin zajun tekstit Yuan-kauden draamaklassikot kirjoitettiin zaju-teatteriryhmien esitettäviksi. Yhteensä 171 Yuan-draamaa on säilynyt meidän aikoihimme. Draamat ovat siis nelinäytöksisiä, ja niitä säestettiin zajulle tyypillisellä musiikilla, jota ei valitettavasti tunneta. Esityksen alussa sivuosan esittäjä kertoi tapahtumien kulusta, ja sen jälkeen pääosien esittäjät astuivat esiin. Vain pääosan esittäjät lauloivat. Laulu, tanssi ja draama sulautuivat jo yhteen Kiinalle tyypilliseksi ”oopperaksi”. Aikakauden arvostetuimpia dramaatikkoja, ”Yuan-kauden neljä mestaria”, olivat Guan Hanqing (Kuan Han-ch’ing), Ma Zhiyuan (Ma Chih-yüan), Bai Pu (Pai P’u) ja Zheng Guangzu (Cheng Kuan-tsu) . Heistä varhaisinta, Guan Hanqingia, kunnioitetaan Kiinan draamakirjallisuuden isänä. Lisäksi kannattaa mainita tunnetun Yuan-draaman, Läntisen huoneen romanssin, kirjoittaja Wang Shifu (Wang Shih-fu). Guan Hanqing, kuten muutkin Yuan-dramaatikot, kuvasi usein rikostarinoissaan kaltoinkohdeltuja kaunottaria, hyväksikäytettyjä prostituoituja. Erityisen kuuluisa on hänen näytelmänsä Dou E Yuan (Tou Eh yüan) eli Lunta keskikesällä. Video: Dou En esittäytyminen Juoniselostus: Lunta keskikesällä Useimmat Yuan-dramaatikot tulivat virkamiesluokasta. Bai Pu (1226–1306) oli köyhtyneen korkea-arvoisen virkamiessuvun poika. Hänen merkittävimpiä teoksiaan on Wutong yu (Wu-t’ung yü) eli Sade paulowniapuussa, joka kertoo Tang-keisari Ming Huangin rakkaudesta jalkavaimoonsa Yangiin ja tämän kurjasta lopusta poliittisen valtapelin pyörteissä Tangin ajautuessa kohti hajaannusta. Zheng Guangzun (1280–1330) päätyönä pidetään romanttista näytelmää Qiannü lihun (Ch’ian-nü li-hun) eli Qiannün sielu irtoaa ruumiista. Se perustuu Tang-kauden tarinaan, ja juoni etenee tähän tapaan: Vastoinkäymisten tähden nuoret rakastavaiset eivät saakaan toisiaan. Qiannü-neitoa kosimaan tullut nuorukainen lähtee alakuloisena pois veneellään. Yöllä hän yllätyksekseen löytääkin Qiannün vaeltamassa avojaloin joen pientareella. Ilahtuneena neidon rohkeudesta ja rakkaudesta hän ottaa neidon veneeseen, ja he pakenevat yhdessä. Onnellisina he elävät useita vuosia, ja Qiannü synnyttää kaksi poikaa. Neito kuitenkin kaipaa äitiään, johon he eivät ole pitäneet minkäänlaista yhteyttä pakonsa jälkeen. Vihdoin he päättävät käydä häntä tapaamassa. Rantaan saavuttuaan poika lähtee yksin tapaamaan Qiannün äitiä tytön jäädessä veneeseen odottamaan. Ihmeekseen poika löytää äidin murheen murtamana. Äiti valittaa pojalle, että Qiannü on virunut sairaana ja voimattomana vuoteessaan siitä saakka, kun poika oli lähtenyt veneellään pois. Kummissaan poika vakuuttaa, että Qiannü odottaa veneessä ja että he ovat eläneet jo kauan yhdessä. Samassa Qiannü tulee huoneestaan tervehtimään rakkaintaan, ja pian – pojan ja äidin ihmeeksi – ”toinen” Qiannü saapuu paikalle ja sulautuu yhdeksi poikaa odottaneen neidon kanssa. Taolaisaiheita käsitelleen Ma Zhiyuanin (n.1256–n.1321) päätyönä pidetään näytelmää Hangong qiu (Han-kung ch’iu) eli Syksy Han-palatsissa. Se pohjautuu Han-dynastian aikaiseen tarinaan ja on yksi arvostetuimmista Yuan-draamoista. Juoniselostus: Hangong qiu eli Syksy Han-palatsissa | 