Kiinalaista teatteria Kiinan kansantasavallan ulkopuolella

Kiinalaisen kulttuurin vaikutus säteilee kauas Kiinan kansantasavallan ulkopuolelle. Vuosisatojen kuluessa kiinalaiset siirtolaiset levittäytyivät laajalle Aasiaan – ja myös Aasian ulkopuolelle. Kaakkois-Aasiassa asuu miljoonia kiinalaisia, jotka esim. kiinalaismyötämielisessä Thaimaassa ovat saaneet säilyttää perinteisen elämänmuotonsa. Islamilaisessa Malesiassa ja Indonesiassa rinnakkaiselo ei ole ollut yhtä mutkatonta, sillä muslimit ovat usein kokeneet kiinalaiset muukalaisiksi, mistä on ollut ikäviäkin seurauksia. Modernit kauppakaupunkivaltiot, Hongkong ja Singapore ovat edelleen leimallisesti kiinalaiskeskuksia, vaikka moderni kansainvälinen elämänmuoto on jyrännyt perinteisen kulttuurin alleen.

Taiwan

Parhaiten kiinalainen elämänmuoto on taltioitunut Taiwanin saarivaltakuntaan, Kiinan rannikolle. Saari oli pitkään Kiinan pienin maakunta, mutta I940-luvulla Kiinan kommunisteja vastustaneet nationalistit perustivat sinne Kiinan tasavallan. Heidän näkemyksensä mukaan Kiinan varsinainen pääkaupunki on Taipei Taiwanissa. Useita Kiinan etnisistä ryhmistä on saarella edustettuina.

Taiwanissa on elänyt katkotta korkeatasoinen peking-oopperaperinne, ja siellä on useita teatterikouluja. Siellä voi nähdä myös monia kiinalaisia paikallisoopperan lajeja ja nukke- ja varjoteatterin muotoja. Kiertelevät oopperaryhmät pystyttävät tilapäiset näyttämönsä temppelien pihoille. Kehnoista kaiuttimista kantautuvat paikallisen oopperan pistävät melodiat. Sitruunankeltaiseen kaapuun puetulla naisella on muheva irtoparta: hän esittää kuuluisaa sotapäällikköä. Kahdeksan vaaleanpunaiseen silkkiin käärittyä kruunupäistä neitoa asettuu puolihuolimattomasti kehään sankarin ympärille. Taustakulisseina on neon-värein maalattu maisema, jonka laidasta voi lukea oopperaryhmän nimen ja puhelinnumeron – aitoa markkinaoopperaa!

Taiwan lienee jyrkimmin kungfutselainen valtio maailmassa.Kiinan tasavallan perustaja, Jiang Jieshi (Chiang Kai-sek), kunnioitti kungfutselaisia periaatteita, ja hänen johtamansa Kuomintang-puolueen tarkoitus oli uudistaa koko Kiina kungfutselaisessa hengessä. Kun hän joutui siirtymään Taiwaniin, Kiinan tasavalta rakennettiin sinne kungfutselaisten periaatteitten mukaan. Kungfutse oli filosofi, joka opetti eräänlaista ”sosiaalisen harmonian oppia”. Kungfutselaisuus ei ole uskonto, sillä se ei käsittele metafysiikkaa eikä muitakaan tuonpuoleisia asioita.

Syyskuun lopussa Taiwanissa vietetään tärkeää juhlaa, ”opettajien päivää”. Silloin yliopiston silmäätekevät, diplomaattikunta ja muut kutsuvieraat kokoontuvat suureen temppeliin seuraamaan Kungfutsen syntymäpäiväjuhlaa. V. 1968 Chiang Kaisek antoi määräyksen Kungfutsen syntymäpäiväseremonian elvyttämiseksi, ja v. 1970 päätettiin ottaa käyttöön Ming-kauden (1368–1644) vanhat riitit ja musiikki. Juhlavan musiikin säestyksellä vanhoihin hovipukuihin sonnustautuneet opiskelijat tanssivat pidättyväisen juhlavaa seremoniallista tanssia temppelin edustalla olevalla korokkeella. Juhlatilaisuus kestää koko päivän, ja maan presidentti osallistuu siihen. Riittiä on jo monta vuotta johtanut Taipein yliopiston filosofian opettaja, joka on Kungfutsen jälkeläinen 77. sukupolvessa. Kungfutsen syntymäpäiväseremonian perinne on katkennut Kiinan kansantasavallassa, joten Taiwan ja Etelä-Korea lienevät ainoita paikkoja, joissa perinne yhä elää.

Mielenkiintoista on, että vanhat uskonnolliset rituaalit, jotka manner-Kiinasta katosivat uskonnollisen elämän rajoituksien myötä, elävät Taiwanissa edelleen. Hurjimmat menot voi nähdä taolaisissa temppeleissä, sillä taolainen kansanuskonto sulattaa itseensä sujuvasti shamanistisia piirteitä ja erilaisia henkiuskomuksia. Taiwanin vanhan pääkaupungin Tainanin Jade-keisarille omistettu taolaistemppeli on erityisen jännittävä. Ulkopuolelta se ei poikkea tavallisesta korttelitemppelistä, mutta mitä sisällä tapahtuu, on toinen juttu. Pihalla valmistellaan prosessio kulkuetta, ja halleista kantautuu rämistystä ja rukouksia. Sivualttareille pystytetään eläinradan merkkejä esittäviä paperinukkeja. Sivuhallissa kaksi miestä puhaltaa suuriin torviin, niin että pää on haljeta. Huppupäinen vanhus resitoi pyhää tekstiä. Keskihallissa farmaripukuinen mies siunaa lapsen vaatekertaa lyömällä sitä käärmeennahalla. Pääalttarille kannetaan hedelmiä. Vanha nainen tanssii spasmaattista tanssia samalla mumisten epäselvästi. Ympärillä seurapiirirouvat keskittyvät saamaan selville meedion ennustukset. Šamanistiset rituaalit edustavat Kiinan uskonnollisen elämän vanhinta kerrostumaa, ja aikanaan varhaiset teatterimuodot kehittyivät juuri niistä.

Kaakkois-Aasia

On luonnollista, että Taiwanissa, joka on kiinalainen valtio, kiinalainen teatteriperinne on yhä voimissaan. Tosin myös vieraisiin maihin siirtyneet kiinalaiset ylläpitävät teatteriperinnettään – mitä olisi kiinalainen siirtokunta ilman oopperaansa! Ottakaamme esimerkiksi Thaimaa, jossa kiinalaisuus muodostaa tärkeän elementin maan kulttuurista. Thaimaassa on 20–25 kiinalaista oopperaryhmää, jotka esiintyvät ympäri maata. Kiinalaisen uuden vuoden aikana saattaa kiinalaisessa kauppakeskuksessa esiintyä kymmenenkin ryhmää samanaikaisesti. Eikä ole mikään ihme, jos kiinalainen ooppera juhlistaa myös buddhalaisen thai-temppelin juhlallisuuksia.

Thaimaan ooppera, kuten eivät muutkaan Kaakkois-Aasian oopperat, ei edusta peking-oopperaa, sillä eri puolilta Kiinaa siirtyneet emigrantit harrastavat synnyinseutujensa paikallisoopperoita. Lähin esikuva Thaimaan oopperalle on Shanghaista omaksuttu yue-ooppera (eli shaoxing-ooppera), jota esittävät naisnäyttelijät. Orkesterikokoonpano puolestaan heijastaa kanton-oopperan vaikutusta. Thaimaan oopperan naamiointi tulee Shanghaista, ja se on vaatimattomampaa kuin peking-oopperassa.

Thaimaan kiinalaiset ovat thaimaalaistuneet, joten on myös luonnollista, että heidän oopperansakin osoittaa thaimaalaistumisen merkkejä. Ryhmiin otetaan thai-tyttöjä, joista koulutetaan ”kiinalaisia” näyttelijättäriä, ja samoin akrobaatit ovat usein thaimaalaisia. Pääosissa sen sijaan voi joskus nähdä vierailijoita suuremmista kiinalaiskeskuksista, kuten Hongkongista. Oopperoiden televisioesityksissä on thainkieliset tekstit, ja pari kertaa vuodessa nähtävissä suurissa vierailuesityksissä tekstit heijastetaan näyttämön vierelle sekä kiinan että thain kielellä. Maan tärkein oopperaryhmä esiintyy Bangkokin vireässä kiinalaiskaupunginosassa. Ryhmällä on vaatimaton, lähinnä elokuvateatteria muistuttava teatterihuoneisto, jossa päivittäin esitetään kaksi näytöstä.

Taistelu television ja elokuvan kanssa

Kiinalaissiirtokuntien perinteisellä oopperalla on vaarallisia kilpailijoita: elokuva ja televisio. Kummatkin esittävät hongkongilaisia, taiwanilaisia ja singaporelaisia elokuvia, jotka juoniainekseltaan muistuttavat kiinalaista oopperaa. Nämä historialliset seikkailuelokuvat, joissa on vauhdikkaista kungfu-taistelukohtauksia ja yliluonnollisia käänteitä, viihdyttävät päivittäin miljoonia katselijoita.

Joillakin alueilla, kuten Kiinan naapurimaassa Vietnamissa, kiinalainen teatteri vaikutti paikallisen teatteriperinteen kehitykseen. Vietnamin musiikkiteatterin muodot muistuttavat näyttelijäntekniikaltaan, puvustukseltaan ja musiikiltaan kiinalaista oopperaa. Taiwanin, Hongkongin ja Kaakkois-Aasian lisäksi kiinalaisia oopperaryhmiä voi nähdä myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa, missä asuu suuri joukko kiinalaisia siirtolaisia.