Faktoja Malesiasta

pinta-ala: 329 750 km2
pääkaupunki: Kuala Lumpur
väkiluku: 21,4 miljonaa
väestörakenne: malaijikansoja 58%, kiinalaisia 26%, eteläintialaisia 7%, ja lukuisia etnisiä ryhmiä
kieliä: n. 130, joista keskeisiä bahasa malesia, englanti, kiinan eri murteet, tamili
uskonnot: pääuskontona islam, lisäksi buddhalaisuus, hindulaisuus, taolaisuus, kristinusko ym.

Vuonna 1957 brittiläisestä siirtomaavallasta itsenäistynyt Malesia rakentuu Malesian niemimaasta sekä Kalimantanilla (Borneolla) sijaitsevista Sabahista ja Sarawakista, joissa on säilynyt monia, tämän kirjan ulkopuolelle jääviä alkuperäisiä ”etnisiä” esitysperinteitä. Lähes 60% maan väestöstä on islamilaistuneita malaijeja, jotka ovat aina 1900-luvun loppupuolelle saakka vaalineet muutamia vanhoja, juuriltaan esi-islamilaisia teatteri- ja tanssiperinteitä sekä laajemminkin koko malaiji-maailmalle tyypillistä, maagisia aineksia omaavaa silat-taistelutaitoperinnettä. Ne heijastavat Malakan niemimaan kansainvälisiä kontakteja, sillä niemimaa on toiminut eräänlaisena siltana Kaakkois-Aasian manner- ja saaristo-osan välillä.

Malakan niemimaa on malaiji-kulttuurin kehto. Siellä on säilynyt jäänteitä esihistoriallisista megaliittisistä kivimonumenteista. Malaijit ovat kautta pitkän historiansa olleet merenkulkijakansaa, mikä selittää malaijien levittäytymisen eri puolille Kaakkois-Aasiaa. Malakan niemimaa oli luonnollinen solmukohta Kiinan ja Intian, ja myöhemmin Kiinan ja arabimaiden väliselle merikaupalle. Merikontaktit ovatkin tuoneet niemimaalle aina 1900-luvulle saakka huomattavia määriä siirtolaisia eri puolilta Kaakkois-Aasiaa sekä Intiasta, Kiinasta, Persiasta ja Arabian niemimaalta. Tuottoisa merikauppa oli myös syynä siihen, että Malakan niemimaa joutui kokemaan lännen siirtomaavallan.

Ennen kuin malaijit 1200–1400-luvuilla omaksuivat islaminuskonnon Malakan niemimaa oli tiiviissä yhteyksissä Kaakkois-Aasiassa 100-luvulta alkaen kukoistaneisiin ns. hindulais-buddhalaisiin kuningaskuntiin. Kiinalais- ja intialaislähteiden mukaan Malakan niemimaan kapeikossa, nykyisen Thaimaan ja Malesian rajamaakunnan Pattanin alueella, kukoisti noin 100–1300-luvuilla oma hidulais-buddhalainen kuningaskuntansa, Langkasuka. Tiedot siitä ovat kuitenkin vielä erittäin puutteelliset, mutta muutamat Malesian itä-rannikolla säilyneet vanhat teatteri- ja tanssiperinteet tuntuvat tukevan käsitystä siitä, että Langkasukan olisi todella aikoinaan sijainnut siellä.

Malakan niemimaan länsirannikolle, merenkulun kannalta strategiseen paikkaan syntyneen Malakan kuningaskunnan islamilaistuttua vuonna 1402 malaijit omaksuivat uskonnokseen islamin, joskin sen rinnalle jäi elämään elementtejä malaijien vanhasta animistisesta uskonnosta ja hindulais-buddhalaisesta perinteestä. Malakan sulttaanikunnan jouduttua portugalilaisten haltuun vuonna 1511 Malakasta tuli länsimaisten kauppavaltojen pelinappula, ja se menetti asemansa islamilaisen malaiji-kulttuurin keskuksena. Portugalilaiset, hollantilaiset ja britit hallitsivat sitä vuoroin jättäen jälkensä Malesian kulttuuriin.

Malakan islamilaisen sulttaanikunnan kukistuttua perinteisen malaiji-kulttuurin keskuksiksi tulivat niemimaan itärannikon sulttaanikunnat. Niiden kulttuurin tukipilareita ovat lähes jumalalliseksi koettu sulttaani ja hänen palatsinsa eli istana sekä islaminuskonto ja sen fyysisenä manifestaationa moskeija. Muuten malaiji-kulttuuri säilytti pitkään agraarin kyläkulttuurin luonteensa. Malesian vanhat teatteri- ja tanssiperinteet ovatkin useimmiten peräisin juuri Malakan niemimaan itärannikon sulttaanikunnista, lähinnä Kelantanista ja Kedahista. Sulttaanikunnilla on ollut myös omat seremonialliset orkesterimuotonsa, joissa hallitsevia soittimia ovat erilaiset rummut, arabimaista omaksuttu piikkiviulu ja oboen sukuinen puhallin.

Malaiji-kirjallisuuteen kuuluu useita historiankronikoita, tärkeimpänä niistä Malakan sultaanikunnan legendaarinen historia Sejarah Melayu. Vanhempaa aikakerrostumaa edustaa Ramayana-eepos, joka tunnettiin Malakan kuningaskunnassa jaavalaisena, sanskritinkielisenä versiona. Malakan islamilaistumisen jälkeen siitä muokattiin malaijinkielinen muunnelma Hikayat Seri Rama, jossa päähenkilöt ovat muslimeja. Itärannikolla Ramayana tunnetaan thai-vaikutteisena suusanallisena versiona nimeltään Hikayat Maharaja Wana. Kansainvälisten kontaktien myötä omaksuttiin monia muitakin tarinoita naapurimaista ja nimenomaan islamilaiselta kulttuurialueelta.

Malakan niemimaan länsirannikon ns. Salmisiirtokuntiin eli Penangiin, Malakkaan sekä Singaporeen muutti vuosisatojen saatossa huomattavia määriä kiinalaisia siirtolaisia, ja alueelle kehittyi oma kiinalais-malaijilainen sekakulttuurinsa, jota kutsutaan yleensä ”salmikiinalaiseksi” kulttuuriksi. Malakan niemimaan länsirannikon ja Malesiasta vuonna 1965 irtaantuneen Singaporen kiinalaista teatteriperinnettä sivutaan kiinalaisen teatterin yhteydessä. Myös Malesiaan siirtynyt intialaisväestö toi tullessaan omat tanssi- ja teatteriperinteensä ja niin Malesiassa esitetään esimerkiksi Etelä-Intian bharatanatyam-soolotansseja.