| Dynaamiset tanssit
Ylänköjen ja alankojen perinteet Tanssit liittyvät erottamattomasti Sri Lankan kulttuuriin. Näyttelijät, tulennielijät ja jonglöörit esiintyvät tanssien. Tämän lisäksi maassa on useita varsinaisia ei-draamallisia tanssimuotoja. Ne jaetaan ”alamaan” tansseihin ja ”ylämaan” tansseihin. Alamaalla tarkoitetaan kaikkia saaren alueita Kandyn ympäristön vuoriseutua lukuunottamatta. Ylämaan tanssit, jotka tunnetaan yleisesti nimellä kandy-tanssit, muodostavat Sri Lankan lähinnä klassisen tanssitradition. Alunperin lähes kaikki Sri Lankan tanssiperinteet ovat olleet miesten esittämiä. Nykyään, kun tanssi kuuluu osana yliopistojen ja taidekoulujen opetusohjelmaan, tansseja on luotu tai muokattu myös naisten tanssittaviksi. Naisten rooli on keskeinen esimerkiksi uustraditionaliisissa ”kansantansseissa”, joissa kuvataan eri ammattikuntien elämää. Esimerkiksi Teenpomijattarien tassissa naiset kuvailevat teen pomintaan liittyviä toimia ja tanssi päättyy neitojen kantaessa teenlehtiä koreissa tehtaalle. Rumpumusiikki ja tanssi ovat toisistaan erottamattomia taidemuotoja Sri Lankalla. Monet tanssijat ovat opiskelleet rummutusta ja useat rumpalit myös tanssivat. Niinpä taiteilija voi sujuvasti esiintyä molemmissa tehtävissä. Useimmat esitykset alkavat ja/tai päättyvät rumpuprosessiolla, kulkueella, jossa huumaavia rytmejä loihtivat muusikot liikehtivät tanssillisesti muodostaen ryhmäkuvioita, välillä jonkun astuessa solistiksi. Tämäkin on jälleen yksi esimerkki siitä kuinka aasialainen taide ei aina ota sopiakseen länsimaisiin taidekategorioihin. Kysymys siitä, onko tässä kyseessä tanssi vai musiikki ei itse asiassa ole edes kovin olennainen Kandy-tanssit Video: Ves-tanssi Vaikuttavin kandy-tanssi on ves-tanssi, joka on saanut nimensä suuresta hopeatiarasta, jota tanssijat käyttävät. Tanssijat ovat perinteisesti miehiä. Tarvitaankin suurta lihasvoimaa voltteihin ja ilmapiruetteihin, jotka antavat tanssille virtuoosisen akrobatian luonteen. Näissä tempuissa ei kuitenkaan ole tämän taidemuodon varsinainen hienous. Hienoudet ovat kasvojen ilmeitten ja kauniitten käsieleitten täydellisessä hallinnassa ja synkronoinnissa. Käsieleet ja kasvo- ja silmäliikkeet ovat sukua Etelä-lntian klassisille tansseille. Monet muutkin piirteet, kuten jalkojen avoin asento, lienevät alun alkaen peräisin Etelä-lntiasta, jonka kanssa saarivaltakunnalla on ollut vilkkaat yhteydet, milloin sotaisat, milloin rauhanomaiset. Kandy-tanssissa nämä intialaiset elementit ovat kuitenkin muuntuneet puhtaasti paikalliseksi taidemuodoksi, jolla on omat helposti tunnistettavat ominaispiirteensä.
Ves-tanssi on liittynyt buddhalaisiin rituaaleihin (vaikka se on ollut hovinkin viihteenä) ja siinä lienee salaisuus, miksi tämä taidemuoto on säilynyt hengissä portugalilaisten, hollantilaisten ja brittien herruuden aikana. Nykyiset tanssit on luotu tämän vuosisadan alussa, tosin vanhan perinteen pohjalta. Intiasta periytyneet käsieleet ovat menettäneet kertovan sisältönsä ja muuttuneet tanssin huippuesteettiseksi osaksi. Näin tanssin seuraamiseen ei tarvita Intian mudrojen (symbolisten käsieleiden) tuntemista. Tanssista nauttiminen on helppoa länsimaisellekin katsojalle.
Ves-tanssijoiden suuri hetki on Kandyn kaupungissa pidettävä jokavuotinen Kandy Perahera. (Pe-rahera tulee portugalin kielestä ja tarkoittaa uskonnollista juhlakulkuetta.) Peraheran aikaan yksi buddhalaisen maailman pyhimmistä pyhäinjäännöksistä, Buddhan hammas, tuodaan ulos Pyhän hampaan temppelistä, jossa sitä säilytetään. Hammasta kuljetetaan ympäri kaupunkia upeassa juhlakulkueessa, jonka etunenässä tanssivat kandy-tanssijat hopeankimalteisissa asuissaan.
Ennen kuin ammattitanssija saa ves-tiaransa, hänen täytyy käydä läpi vähintään kymmenen vuoden koulutus. Tanssiopinnot aloitetaan 6–7 vuoden iässä. Koulutukseen sisältyy avoimen plie-asennon harjoittelua, monimutkaisia rytmikuvioita sekä käsi- ja kasvoliikkeitä. Niitä ei koskaan harjoitella irrallisina sarjoina, kuten esim. lännen baletin perusasentoja, vaan ne opetellaan kokonaisuuksina.
Tanssijalta edellytetään myös hyvää rummunsoittotaitoa, sillä tanssia säestävässä ryhmässä on pelkästään rummunsoittajia. Musiikki tuo mieleen melkeinpä enemmän Afrikan kuin Aasian musiikin Opiskelijan on näiden taitojen lisäksi hallittava buddhalaisia rituaaleja. Valmiilta tanssijalta edellytetäänkin vähintään yhden rituaalin täydellinen hallinta.
Kun tanssija on täysin oppinut, pidetään suuri rituaali, ves bändima, jolloin tanssija saa ensi kerran panna päähänsä ves-kruunun, hopeatiaran, joka on osa kandy-tanssiasusta. Tämä asu kuuluu Aasian komeimpiin teatteripukuihin. Ves bändima -rituaalin yhteydessä nuori tanssija joutuu julkisesti esittämään taitonsa, ja yhteisö, opettajat ja kollegat ottavat taiteilijan joukkoonsa täysivaltaiseksi tanssijaksi.
Intian klassisen tanssiteatterin pohjana on pari tuhatta vuotta vanha ohjekirja Natyashastra, mutta Sri Lankalla ei ole kirjoitettua tanssiohjetta tms., joten perinteen säilyminen on ollut täysin suullisen tiedon ja perheopetusjärjestelmän varassa. Tällainen opetusjärjestemä mahdollistaa jonkin verran tyylieroja ja tanssijan yksilöllisten ominaisuuksien huomioonottamisen. Itse asiassa kandy-tanssit mahdollistavatkin yksilöllisiä eroja. Vaikka monet tanssikohtaukset tähtäävät liikeiden samanaikaisuuteen, tanssin voimakas dynamiikka ja kulkuetanssin luonne sallivat yksilöllistä ilmaisua, joka toisinaan saavuttaakin trannssinkaltaista intensiteettiä. |
