Vietnamin kirjallisuus

Vietnamin kirjallinen perinne on laaja ja monipuolinen. Vanhinta kerrostumaa edustavat suullisena perinteenä säilyneet kansantarinat. Kiinasta omaksutun, kielen ja kirjallisuuden merkitystä korostavan konfutselaisuuden myötä Vietnamissa omaksuttiin kiinalainen kirjallisuus ja samalla syntyi oppineiston runous, joka kirjoitettiin kiinalaisin kirjoitusmerkein. Rikas kansanrunous puolestaan esitettiin usein laulaen. Vietnamin kirjallisuuden tunnetuin ja rakastetuin, runollisilta ansioiltaan mestarillinen teos on Kim-Van-Kieu tai Kimin, Vanin ja Kieun tarina. Sen kirjoitti 1800-luvulla Hussa hallinneen Nguen-dynastian aikana Nguen Du. Hän varttui poliittisesti myrskyisänä aikana ja palveli pitkään ministerinä ja lähettiläänä Kiinassa. Yli 3000-säkeinen Kieun tarina on monisärmäinen, yhteiskunnan eri tasoilla liikkuva runoelma korkeasäätyisen naisen, Kieun vastoinkäymisistä. Se on tullut symboloimaan vietnamilaisille koko kansakunnan kokemia kärsimyksiä, ja se nähdään eräänlaisena vietnamilaisen sielun peilinä (huolimatta ”puhdasoppisen” konfutselaisen ja sittemmin marxilaisten teokseen kohdistamasta moraalikritiikistä). Teos on käännetty monille kielille.