Suomeksi | In English

Pythagoralainen viritys

Diatoninen asteikko voidaan muodostaa puhtaiden kvinttien avulla esim. seuraavasti (kts. alla oleva nuottiesimerkki):

Tahti 1: sävel c on lähtökohta. Puolinuotein ilmaistaan kulloinkin viritettävä asteikon sävel.
Tahti 2: c – g’ eli puhdas kvintti ylöspäin, värähdyslukujen suhde sävelten välillä on 3 (g’) : 2 (c).
Tahdit 3 - 6: kvintti g’ – d’’ ylöspäin ja siitä oktaavi alaspäin, jotta sävelet saadaan samaan oktaavialaan. Suhdeluvuissa osoittaja siis kolminkertaistuu ja nimittäjä kaksinkertaistuu paitsi silloin kun tehdään oktaavisiirto (ilman sitä suhdeluku olisi siis 9:4).
Tahti 7: sävel f saadaan kvinttiliikkeellä alaspäin. Suhdeluku tulee siitä, että F-osaäänessarjassa f on neljäs ja c kolmas äänes.

nuottikuvassa puhdas asteikko

Saadaan seitsemän (diatonisen asteikon) säveltä (c, g, f, d, a, e ja h), jotka muodostavat pythagoralaisesti viritetyn duuriasteikon. Verrattaessa asteikkoa tasavireiseen asteikkoon huomataan, että ero kasvaa jokaisen kvintin kohdalla kaksi senttiä ja jos kvinttien avulla viritettäisiin koko kroma (12 peräkkäistä kvinttiä) se kasvaisi n. 1/8-sävelaskeleeseen (n. 24 C), mikä häiritsee jo musiikillisesti kehittymätöntäkin korvaa. Tätä eroa kutsutaan pythagoralaiseksi kommaksi ja se oli eräs keskeisiä syitä keskiajalla pohtia erilaisia muita viritystapoja eli temperointeja.