Verhokäyrä

(= vaippakäyrä, peitekäyrä, äänivaippa, envelope, contour, etc.)

Kun sellon ja pianon sama yksittäinen sävel äänitetään ja poistetaan sitten kummastakin äänen alku ja loppu, niin huomataan niiden muistuttavan hyvin paljon toisiaan. Molemmissa on kyse samanlaisesta kielen värähtelystä, josta kuitenkin puuttuvat sointivärin kannalta jotain oleellista. Aluke on se erittäin lyhyt aika, joka kuluu ennenkuin ääni ehtii muodostaa oman spektrinsä. Soittimen tunnistus riippuu usein alukkeesta, säveltason tunnistus taas sointiosasta ja tilantuntu lopukkeesta. Yhdessä näitä ajallisesti peräkkäin olevia äänen osatekijöitä kutsutaan verhokäyräksi. Alukkeen spektri on monilla soittimilla epäharmoninen (häly) ja amplitudiltaan voimakkaampi kuin verhokäyrän 'stationäärinen vaihe eli sointi. Lyhyydestään (usein alle 0,1 sekuntia) huolimatta aluke vaikuttaa soittimen sointivärin tunnistamiseen oleellisesti. Esim. kitaran ääni ilman sille luonteenomaista aluketta saattaa kuulostaa esim. kellomaiselta.