”Räikkönen -konsepti”: vastaavia aineksia Suomessa

Samanaikaisesti kuin Unkarissa käytiin Kodály - Jenö prosessi, Inkerin Lempaalassa syntynyt säveltäjä ja musiikkipedagogi Arvo Räikkönen (1906-1978) suunnitteli omaa, suomalaiseen koululaitokseen soveltuvaa säveltapailumenetelmäänsä. Hänet oli vuonna 1937 valittu Rauman Seminaarin musiikin lehtoriksi jatkamaan Mikael Nybergin, Aksel Törnuddin ja Martti Helan viitoittamaa musiikkikasvatustyötä.

Arvo Räikkönen oli ilmeisesti tutustunut Tonic Sol-fa -menetelmään, koska hän alkoi Raumalle tultuaan kehittää säveltapailusysteemiä samalta pohjalta. Hän oli jo vuonna 1935 painetussa vihkosessa antanut musiikin opintokerhoille ohjeita säveltapailussa, kehottaen laulamaan nuottinimet myös laulunimillä do, re,mi,fa.

Samoissa ohjeissa hän opastaa laulamaan duurikolmisoinnun do-mi-sol ja mollikolmisoinnun la-do-mi. Ilmeisesti hän oli kuullut säveltapailussa käytetyistä käsimerkeistä tai oivalsi itse, että käsimerkkejä voi käyttää apuna. 1940- luvun alkupuolella hän kehitti omat käsimerkit asteikolle do, re, mi, fa. Hänellä oli erinomainen tilaisuus kokeilla laatimiaan systeemeitä seminaarin oppilaitten kanssa. Räikkönen lähti siitä ajatuksesta, että suomalaisille lapsille tuli luoda oma, suomalaiseen laulustoon perustuva solfa-menetelmä. Hän tähdensi alkuvaiheessa rytmin ja sävelmän tarkkailua, joka johtaisi vähitellen rytmisaneluun ja säveltapailuun.

Räikkönen käytti rytmiharjoituksissa apuna sanoja, jotka rytmikkäästi luettuina muistuttivat rytmejä. Tällaisia sanoja olivat esimerkiksi: ne-li-sä-vel, as-kel, hyp-py-ri, täys, mä-ki-maa, e-puu, vauh-ti, täys.

Arvo Räikkönen

John Curwenin, nykyisin Suomessa käytettyjen sekä Arvo Räikkösen käsimerkkien samankaltaisuus ilmenee oheisista piirroksista. Kuvalähteet Curwen 1900, Hakkarainen et al. 1993, Räikkönen 1971.

Säveltapailussa hän lähti duuri- ja mollikolmisoinnuista liikkeelle. Ne opeteltiin kansanlauluista Arvon mekin ansaitsemme ja Taivas on sininen ja valkoinen. Kaikille asteikon sävelille Räikkönen oli säveltänyt oman, muutaman tahdin mittaisen kaavan, josta löytyivät suhteet muihin säveliin. Näitä harjoitettiin ja vähitellen saavutettiin taito laulaa nuottikuvasta helppoja lauluja. Koko ajan olivat mukana säveliä vastaavat käsimerkit niin seminaarin oppitunneilla kuin seminaarin harjoituskoulunkin opetustyössä. Systeemin pääperiaate oli selvä: duurin perussävel on do ja mollin perussävel on la. Kummassakin asteikossa on samat laulunimet, mollin alkusävel löytyy kaksi paikkaa alempana viivastolla.

Räikkönen laati menetelmästään yhtenäisen kortiston. Kortisto käsitti musiikin opetettavan aineksen kansakoulun kolmannesta luokasta kuudenteen luokkaan. Kutakin luokka-astetta varten oli kymmenen korttia opetussysteemiä sekä kunkin luokan opetettavat kurssilaulut. Kaikkiaan kortisto sisälsi siis noin viisikymmentä korttia. Kortistoa ei kouluhallitus kuitenkaan hyväksynyt käytettäväksi koulussa.

Arvo Räikkönen toimi musiikinopettajana Rauman Seminaarissa kolmekymmentäviisi vuotta jääden eläkkeelle vuonna 1972. Räikkösen sadat oppilaat jatkoivat musiikin opettamista eri puolilla maata kortiston oppien mukaisesti. Säveltapailun opettaminen heterogeenisessa luokassa oli opettajalle erittäin raskasta ja turhauttavaa, ja siksi kortisto vaipui vähitellen unholaan. Toinen kortiston heikko kohta oli se, että eri luokka-asteille harjoitettavat laulut oli tarkasti määritelty ja nimetty. Laulustoa pitää kuitenkin uudistaa jatkuvasti ja kortisto vanhenee silloin automaattisesti pois käytöstä.

Jos verrataan Kodály-konseptia Räikkösen menetelmään, on jälkimmäisessä pari heikkoa kohtaa. Rytmien lukeminen keksityillä rytmisanoilla tuottaa paljon vaikeuksia verrattuna ti-ti taa -tavuilla suoritettuun rytminlukuun. Samoin sävelten kaavojen opettelemiseen kuluu paljon aikaa.

On kuitenkin hyvä tietää, että juuri samanaikaisesti Unkarin valtakunnallisen musiikinkoulutusuudis- tuksen kanssa Suomen Raumalla pohdittiin samoja asioita ja tutkittiin solfa -metodin salaisuuksia ja mahdollisuuksia käyttää käsimerkkejä säveltapailun apuna. (Haastattelut 2004-2005: Hakkiluoto, Selänne, Viitala.)

Kodály - konsepti

Muita suomalaisia säveltapailu-uudistuksia