Rytmin kuunteleminen

Syke

Ennenkuin yhtään rytmiä on mielekästä kirjoittaa paperille, on tiedettävä mihin tahtilajiin aikoo musiikin kirjoittaa. Olen viime aikoina tullut siihen tulokseen että ne oppilaat joiden kanssa itse olen ollut tekemisissä ovat varsin huonosti sisäistäneet mitä tahtilaji tarkoittaa. Kun kysyy oppilailta mitä tahtilaji tarkoittaa, vastaus on lähes aina: "No se tarkoittaa sitä että montako minkäkin pituista nuottia mahtuu yhteen tahtiin". Tämähän on tavallaan totta mutta kuinka paljon tällä tiedolla on tekemistä itse musiikin kanssa? Varsinkin jos yritetään liittää aiheeseen joku elämys tai mielikuva. Kun esitän jatkokysymyksen: "Miltä 4/4-tahtilaji sitten kuulostaa?" tulee luokkaan lähes aina varsin hiljaista. Omasta puolestani voin sanoa että ennen kuin itse ymmärsin alkaa ajatella asiaa tältä kantilta, en ole opettanut oppilaitani ajattelemaan miltä tahtilaji kuulostaa.

Jos nyt mennään matematiikan puolelle, niin minkä tahansa biisiin voi kirjoittaa mihin tahansa tahtilajiin niin, että rytmit ovat matemaattisesti oikein kirjoitettu. Tämä ei palvele itse musiikkia millään tavalla. Siksi hyvä tapa aloittaa rytmien transkriptio on tutkia ensin tahtilajeja, ja sitä miltä ne kuullostavat. Sykkeen löytäminen musiikista ei ole aina täysin itsestäänselvä asia. Itse opetan asiaa tällä hetkellä näin:

1) Soitan oppilaille levyiltä pätkiä 4/4-tahtilajissa olevista kappaleista. Pyydän oppilaita naputtamaan sykettä. Tämän voi tehdä sormella pulpettiin ,taputtamalla, polkemalla jalkaa, miten vain. Tärkeää on sykkeen fyysinen tekeminen. Soitan myös kappaleita jotka ovat niin hitaita tai nopeita että suuri osa ryhmästä toistaa sykettä puolet liian hitaasti tai liian nopeasti. Hyvänä esimerkkinä Beatlesien "She loves you". Jos oppilas naputtaa tempossa 152 olevan kappaleen sykettä puolet hitaammin, kysyn oppilaalta onko kappale hänen mielestään rauhallinen, hidas vai nopea, reipas/kiihkeä. Kun hän sitten vastaa että "ei tää ainakaan hidas ole", kysyn oppilaalta onko hänen mielestään syke jota hän itse naputti hidas vai nopea? Vertaan sykkeen nopeutta usein ihmisen sydämen sykkeeseen. Kun hän sitten vastaa että kyllä tämä hidas on ennemmin kuin nopea, hän huomaa nopeasti ristiriidan näiden omien kokemustensa välillä. Eli pyrin liittämään sykkeen nopeuteen jonkin mielikuvan joka on kouriintuntuva, kuten sydämen lyöntitiheys.

2) Kun oppilaat alkavat löytää sykkeen vaivatta, ryhdyn puhumaan heille sykkeiden varsin huonosta ihmisoikeustilanteesta: kaikki sykkeet eivät olekaan tasa-arvoisia!! Toiset sykkeet tuntuvat tärkeämmiltä kuin toiset. Ryhdymme kuuntelemaan musiikkia ja sykkeitä uudelleen tästä näkökulmasta. Ensimmäinen tavoite on löytää pääisku, sykkeistä se joka tuntuu saavan aina suurimman painon kappaleessa. Havainnollistaakseni sykkeiden jäsentymistä piirrän niitä usein taululle "sykekarttoina".

Ensimmäisenä kaksisykkeisen tahtilajin kuten 2/4 tai 2/2 sykekartta:

Piirrän ensin vain sykkeitä kuvaavat pystyviivat niin, että pisin viiva on voimakkaimmalta kuullostava syke. Kun olemme kuunnelleet kappaletta jonkin aikaa ja tehneet "transkription sykkeestä" voimme nähdä suoraan miten sykkeet jäsentyvät. Tältä siis kuulostaa/näyttää 2-sykkeinen tahtilaji.

Seuraavaksi kuuntelemme 4-sykkeisiä tahtilajeja taas katkelmina eri kappaleista. Etsimme sykkeen ja kun olemme sen löytäneet, pohdimme missä on pääisku. Heti kun olemme havainneet että pääisku on joka neljännellä sykkeellä, pohdimme loppujen kolmen sykkeen edesottamuksia. Tämä johtaa meidät sivuiskun käsitteeseen:

4-sykkeinen tahtilaji eroaa 2-sykkeisestä siten, että tahdin kolmas isku on vahvempi kuin toinen ja neljäs, mutta heikompi kuin ensimmäinen. Tätä kolmatta iskua kutsumme tästä alkaen sivuiskuksi.

Seuraavaksi erotamme tasajakoisen ja kolmijakoisen tahtilajin toisistaan:

Muutama valssi levyltä kuunteluun ja 3-sykkeisen tahtilajin "syketranskriptio" alkaa olla jo lastenleikkiä. 3-sykkeisissä tahtilajeissa on pääisku, ei sivuiskua. Sivuiskun puuttumisen kolmesykkeisestä tahtilajista perustelen siten, että vahvempi syke vaatii ympärilleen molemmille puolille heikon iskun. Jos kuulemme kaksi voimakasta iskua peräkkäin, kumpi niistä on pääisku?? Toinen hahmottuu kuitenkin lopulta pääiskuksi joka tarkoittaa sitä että se toinen ei voi olla yhtä vahva.

Tulemme lopulta siihen tulokseen että tahtilaji ei ole matemaattinen suure, vaan se kuvaa sitä miten sykkeet jäsentyvät musiikissa. Se mitä me kutsumme tahdiksi on esitys yhdestä tällaisesta sykkeiden jaksosta. Nuottikirjoituksessa tahti alkaa aina pääiskulla, eli tahtiviivan jälkeinen nuotti tai tauko on itse musiikissa aina pääiskun kohdalla. Tämän jälkeen olen huomannut että oppilaat aika helposti hahmottavat miltä tahtilaji kuulostaa. Kääntäen tästä on jo soittamiseen se hyöty, että oppilas osaa kuvitella nähdessään nuotin ja 4/4-tahtiosoituksen miltä kappaleen sykkeet voisivat kuulostaa. Näin siis itse asiassa on kehitetty sisäistä kuuloa, kykyä kuvitella abstrakti asia paperilta todeksi.

Tahtilajin numeroista siis luemme ylemmästä numerosta montako sykettä tahdissa on ja alemmasta numerosta sen, millä aika-arvolla sykettä kuvataan. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa 3/8-, 6/8-, 9/8- ja 12/8-tahtilajien osalta (mitkä näistä sattuvat ko. tasolle kuulumaankin) että näissä syke on oikeasti pisteellisen neljäsosanuotin mittainen, mutta koska pisteelliselle neljäsosalle ei ole olemassa käytännöllistä numeraalista esitystä, nämä tahtilajit kirjoitetaan em. tavalla.

Tässä yhteydessä olen käsitellyt edelliset tahtilajit rytmimusiikille tyypillisten tyylien vuoksi niinkuin olen käsitellyt. Olen jättänyt muut ilmenemismuodot, kuten epäsymmetriset tahtilajit (5/4 jne.) ja eri tavat jakaa tuttuja tahtilajeja (4/4 jaettuna kahdeksasosanuotein 3-3-2 jne.), peruskurssitasoilla käsittelemättä ja ottanut ne esille jos oppilas on törmännyt niihin itse.

Rakenne

Kappaleen muotorakenteita pystyy kirjoittamaan muistiin heti kun osaa erottaa sykkeen ja päätellä tahtilajin. Pop & Jazz Konservatoriossa opetetaan esim. käytäntöä jossa kappaleesta kirjoitetaan muistiin minkälaisia osia siitä löydettiin ja kuinka monta tahtia kukin osista kesti. Tästä syntyy luettelo osista ja niiden kestoista. Seuraavassa esimerkissä käytetyt nimet osille ovat niitä joilla tyypillisesti kuvataan vaikkapa säkeistö-kertosäe-muotoisen pop-biisin rakennetta.

4/4
Intro	8
A (säkeistö)	16
B (kertosäe)	16
A	16
B	16
C	8
B	16
B	16
Coda	8

Tästä listalta voi päätellä miten lopulliseen nuottiin voi tehdä kertauksia, segno-hyppyjä tai muita rakennemerkintöjä, joilla saadaan käytännöllisen pituinen mutta silti tarvittavat asiat sisältävä nuotti.

Vaikeiden rytmien pilkkominen pienempiin osiin

Jos oppilaalla on vaikeuksia saada jotain rytmiä kirjoitettua, yleensä ongelma on nuoteiksi muuttamisessa, ei itse kuulemisessa. Tässä apuna voi käyttää vaikkapa seuraavanlaista työkalua:

Piirretään tahdissa oleva määrä sykkeitä paperille. Jos kappale on 4/4-tahtilajissa, luonnos näyttää aluksi tältä:

1       2       3       4

Tämän jälkeen piirretään esim. rasti niihin kohti tahtia joissa havaitsee uuden sävelen alkavan. Esimerkiksi miettimällä kuuleeko sävelen alkavan sykkeen kohdalla vai niiden välissä. Kannattaa vielä varmistaa laskemalla kuinka monta säveltä tahdissa kuuli. Jos kuuli 5 säveltä ja piirsi 5 rastia, voi olla varma siitä että kirjoittaa sitä mitä kuulee.

1       2       3       4

x           x   x   x   x

Oletetaan että kaikki kuullut sävelet soivat siihen saakka kunnes seuraava sävel alkoi. Tässä tapauksessa äskeinen rastitustehtävä muuntuu nuoteiksi seuraavalla tavalla:

Jos rytmiikka sisältää 16-osia, voidaan rastitusleikkiin tehdä tiheämpi "ruudukko". Ajattelemalla syke tahallaan puolta liian nopeaksi, tässä tapauksessa 1/8-nuoteiksi, voidaan taas miettiä kuulemmeko sävelen alkavan kahdeksasosan kohdalla vai niiden välissä.

1   .   .   .   2   .   .   .   3   .   .   .   4   .   .   .

x       x   x   x           x   x   x       x   x       x

Tämä näyttäisi nuoteilla seuraavalta:

1. Kuuntelutekniikat

Melodian kuunteleminen

Tulostettava versio