Lähdeviitteet

1. Selkeän esityksen Schenker-analyysin tärkeimmistä periaatteista tarjoaa Felix Salzerin ja Carl Schachterin (1989) kirjoittama teos Counterpoint in Composition (New York: Columbia University Press).
2. Perusteita näille oletuksille esitetään esimerkiksi Albert S. Bregmanin (1990) teoksesta Auditory Scene Analysis (Cambridge: MIT Press) ja Fred Lerdahlin (1999) artikkelista Spatial and Psychoacousical Factors of Atonal Prolongation (Current Musicology 63: 7-27).
3. Tämän hierarkiamallin lähökohtana toimii Fred Lerdahlin (1988) artikkeli Tonal Pitch-Space (Music perception 5: 315-350).
4. Alun perin huomioni tämän teoksen poikkeuksellisen selkeään jäsentymiseen kiinnitti Edward Lauferin (1991) ansiokas äänenkuljetusanalyysi. Analyysi on esitetty paperissa Schoenberg's Klavierstück, op. 33a: A Linear Approach (A Conference Paper Presented to a Joint Meeting of Arnold Schoenberg Institute/Music Theory Society of New York State, October 4, 1991).
5. Tällaisesta harmonianmuodostusperiaatteesta enemmän kirjassa Pierre Boulez (1971): Boulez On Music Today (London: Faber and Faber).

Lopuksi