Sibelius-Akatemia
Aleatori etusivu

Harmonian kuunteleminen

Harmonian kuulemisessa tieto ei lisää tuskaa vaan auttaa kuulemista suuresti. Yhtymäkohtia melodian kuunteluun löytyy useita, tärkeimpänä niistä basson kuuleminen. Kuitenkin usein vastaan tulee ihmisiä joille basson kuuleminen on vaikeaa, varsinkin jos oma soitin ei operoi matalassa rekisterissä. Entäs jos molemmat näkökulmat tuntuvat vaikeilta? Seuraavassa muutama erilainen tapa päätellä sitä mitä kuulee.

  1. Kuulee bassosävelen ja päättelee mahdolliset soinnut ko. kohdassa. Kokeilee kaikki niistä soittamalla ja vertaa soundia äänitteen kanssa.
  2. Kuulee sointutyypit muttei bassoja. Käyttää tietoa sävellajin eriasteisista soinnuista hyväkseen ja päätteleen mahdolliset bassosävelet niiden perusteella. Kokeilee kaikki niistä soittamalla verraten äänitteen soundia. Jos transkriptiolaitteistossa on taajuuskorjain (siis nappula joilla voi korostaa tai vaimentaa matalia tai korkeita taajuuksia), sitä kannattaa käyttää tässä hyväkseen. Bassojen korostaminen auttaa aina jonkin verran.
  3. Sointutyyppien ja bassojen molempien kanssa on hankaluuksia. Pystyy kuitenkin erottamaan eri tonaalisten tehojen vaikutelmat (Toonika, subdominantti, dominantti). Tämän perusteella voi päätellä tavallisimmat tilanteet jotka voivat tulla kyseeseen ja soittaa ne kaikki verraten äänitteen soundia.
  4. Keskittyy kuuntelemaan, onko melodiassa kyseisessä kohdassa sointusävel vai ei. Jos melodia kuulostaa sointusäveleltä, siitä käsin voidaan päätellä mahdolliset bassot ja soinnut. Taas kokeilee soittamalla ja vertaamalla äänitettä omaan soittoon.
  5. Harmonia sisältää niin paljon enemmän muuttujia, että en tässä yhteydessä käsittele sitä laajemmin. Itseäni kiinnostaisi kovasti ajatusten vaihto harmonian kuulemiseen liittyvistä näkökohdista. Aikaisemmin mainitsemani sähköpostiosoite on siis avoinna keskusteluille.
← Melodian kuunteleminen 2. Notaatio →

Tulostettava versio