Enemmän soittoa kuin puhetta
Jotta kyseessä olisi oppimistilanne, soittamista tulisi olla puhumista enemmän - soittamiseen liittyvä teoria kannattaa kai ylipäätään demonstroida soitetuin esimerkein. Jaan kaiken materiaalin soittajille nuottitelineille: muusikolle on luontevampaa lukea nuotteja nuottitelineeltä kuin taululta. Ja kuten lämmittelynkin, myös soitettavien harjoitusten on hyvä olla aluksi riittävän yksinkertaisia, jotta kuuntelemiselle jää riittävästi aikaa.
Kurssin valmistamisen kannalta vaikein ja töitä vaativiin osuus on soitettavan materiaalin valinta: minkälainen musiikki palvelee parhaiten intonaation oppimista, ja mistä löytäisin riittävästi hyvää materiaalia? Keväällä 2002 pitämässäni kurssissa valitsin vaikean, mutta hyvin palkitsevan tien. Valmistin - sävelsin tai sovitin - kaiken käytetyn materiaalin itse. "Säveltäminen" tarkoittaa tässä lähinnä alkuvaiheen yksinkertaisten koraalien kirjoittamista ja sovittaminen taas sitä, että jouduin jotenkin räätälöimään käyttämäni oikean musiikin käsillä olevalle sekalaiselle soittajistolle sopivaksi. Tämä on haastava tehtävä: koskaan ei tiedä tarkkaan, keitä kaikkia, eli mitä soittimia on paikalla. Tähän seikkaan vaikuttaa merkittävästi se, onko kyseessä kerran viikossa vai periodiluonteisesti tapahtuva opetus. Soitinkokoonpanon pystyy ennustamaan jälkimmäisessä tapauksessa paremmin. Kevään 2002 kurssin järjestämistä helpotti se, että paikalla oli vain puupuhaltajia - puiden ja vaskien tasapuolinen kohtelu on vaikea, mutta pedagogisen tehokkuuden kannalta tärkeä tehtävä.
Soittamisen lisäksi on kuitenkin puhuttava, ja varsinkin aluksi teoriaa joutuu väkisin tuomaan aika isoina viipaleina: yläsävelsarja, erotussävelet, tonaalisuus. Ilman näitä olisi vaikea työskennellä, ja toisaalta näistä löytyy helposti demonstroitavia esimerkkejä. Kun näistä peruskäsitteistä on päästy, tapahtuu loput opetuksesta soittamisen lomassa, välillä soittaen, välillä puhuen. Ja puhuttavaa riittää: soinnuista, omasta stemmasta eli omasta paikasta soinnussa, vaikeasti hahmotettavista paikoista, ja varsinkin siitä, mitä muut soittavat. Tunnistetaan intervalleja, sointuja ja kadensseja, ja korostetaan kaiken aikaa kuuntelemisen tärkeyttä.
Kun perusteet alkavat jollakin tapaa tulla tutuiksi, voi harjoituksina käytettyyn materiaaliin lisätä sitten ripauksen soittamisen iloa. Tämä tarkoittaa "oikeita" kappaleita ja sitä, ettei jokaista pystysuoraa tilannetta jäädä liiaksi hiomaan; tässä vaiheessa intonaation korjaantuminen alkaakin tapahtua automaattisesti.
Lämmittelystä
|
Teoreettisia käsitteitä
|
 Tulostettava versio |