Melodialinjan harjoittaminen

Kunkin melodialinjan (arkikielessä stemman) harjoittamiseen pätevät monet erilaiset harjoitustavat. Stemma voidaan laulaa aluksi a prima vista esim. dum-tavulla tai solmisoiden (laulutavuin, solmisaationimin) rauhallisessa tempossa. Haasteellisempaa on laulaa nuottinimin. Tämä harjoitustapa on eritoten nuotinlukua opetteleville erittäin harjaannuttava.

Aluksi etsitään yhdessä sävellajin perussävel, peruskolmisointu ja melodian lähtösävel. Tämän työn voi myös opettaja tehdä. Säveltapailupedagogisesti lienee kuitenkin järkevämpää, että kukin laulaja suorittaa itsenäisesti lähtösäveleen liittyvän määrittämisprosessin: käyttää äänirautaa ja etsii omatoimisesti kappaleen sävellajin, perussävelen ja oman melodialinjansa lähtösävelen. Ääniraudan käyttö ei ole aivan yksinkertaista, joten sitä tulisi erikseen opettaa ja harjoittaa aktiivisesti. Opettaja voi antaa laulun perussävelen tai eri stemmojen lähtösävelet myös pianosta tai itse laulaen, mikä muistuttaa läheisesti normaalia kuorotilannetta.

Lauluun tutustuttaessa olisi hyvä, jos oppilaat harjoittelisivat aluksi kaikki kolme stemmaa. Näin saadaan runsaammin a prima vista -nuotinlukutilanteita ja myös jokaiselle laulajalle muodostuu käsitys laulun muista melodialinjoista. Melodian opettelun jälkeen on laulun harmonian opettaminen kätevintä aloittaa tämän laulun kohdalla alimmasta stemmasta, jolloin harmonian rakenne tulee kaikille oppilaille alusta asti selväksi.

Kolmiääniseksi harjoittaminen aloitetaan mistä tahansa stemmasta siten, että lauletaan ensin yksi stemma ja liitetään siihen seuraavaksi toinen, kunnes tässä tapauksessa kaikki kolme stemmaa saadaan soimaan. Kolmi- ja useampiäänisissä teoksissa on mahdollista tehdä erilaisia stemmakombinaatioita. Tämän esimerkin avulla on hyvä keskittyä laulamaan ja kuuntelemaan välillä esimerkiksi kahta ylintä tai alinta melodialinjaa. Toisaalta kappaleen harmonian rakenne tulee esille myös laulettaessa yhdessä pelkästään sopraano 1 - ja alttostemma. Kun oppilaat osaavat laulaa kaikki kolme stemmaa, niin hyvä harjoituskeino on myös se, että kertauskohdissa vaihdetaan stemmoja ennalta sovitun mukaisesti ns. "lennossa".

Yksittäisen stemman laulaminen ei ole aina yksinkertaista. Jos laulu tuntuu katkeavan, on opettajan hyvä auttaa ryhmää laulamalla muutama sävel avuksi. Näin päästään ongelmakohdan ohi. Se tulee ottaa esille ja harjoittaa erikseen. Ensimmäistä laulukertaa voi heti seurata toisinto. Kaikki stemmat tai niiden jaksot eivät ratkea heti ensimmäisellä laulukerralla. Opettajan on hyvä varmistaa, ettei ensimmäisen laulukerran oikea suoritus ollut sattumaa, vaan nuotinlukutaitoon perustuvaa.

Melodiakaarroksen (arkikielessä fraasien) hahmottamiseksi tehdään erilaisia harjoituksia. Solmisaation käsimerkit ovat yksi kinesteettisen ja näköaistin avulla kuulemista auttava harjoitusmuoto. Kaikki eivät osaa käsimerkkejä, joten niiden hallintaa ei voida välttämättä edellyttää. Toisille opiskelijoille pelkkä käsin ilmaan piirrettävä melodialinja tai sävelten summittaisten korkeuksien näyttäminen auttaa nuottikirjoituksen hahmottamista sekä melodialinjan fraseeraamista.

Ryhmän laulaessa yksittäisen stemman a prima vista harjoittaja voi laulaa toista stemmaa tai soittaa pianolla puuttuvat äänet. Säestysääniä harjoitettaessa ryhmä voidaan jakaa kahtia kahden säestysäänen kesken ja harjoittaja laulaa yksin melodiaa. Melodian oppimisessa ei tämän laulun yhteydessä liene ongelmia, sillä kyseessä on selkeä, suomalainen kansanlaulu. Kolmiäänisyys lisää harmonian harjoittamista, ja tämä esimerkki muistuttaa siten normaalia kuoroharjoitustilannetta.

Moniäänisen kappaleen opettaminen voidaan aloittaa joko kokonaisuudesta tai sen osasista. Kokonaisuudesta lähdettäessä jaetaan ryhmä aluksi kolmeen stemmaan ja lauletaan heti kappale yhdessä läpi a prima vista. Toinen tapa on edetä jaksoittain. Harjoitellaan ensimmäinen puolisko ensin kokonaan kolmiääniseksi ja sen jälkeen siirrytään kertausmerkeistä eteenpäin.

Kokonaisuudesta aloitettaessa opettaja voi myös soittaa esimerkiksi pianolla kappaleen tai se kuunnellaan levyltä, mikäli äänite on saatavilla. Ensimmäisiin kertoihin voidaan asettaa myös kuuntelutehtävä. Tämän lisäksi oppilas voi verrata kuultua myös nuottikuvaan. Valmiista kokonaisuudesta lähdettäessä tähdätään alusta alkaen kappaleen harmonian ja muodon hahmottamiseen sekä muiden asioiden löytämiseen harmonisten ja muotoon liittyvien seikkojen avulla. Pala palalta kappaletta opeteltaessa harjoittamisen lähtökohta on erilainen. Opettaja haluaa esimerkiksi keskittyä harjoittamaan jotakin erityistä seikkaa laulusta, eikä tarkoituksena ole kappaleen tehokas ja nopea esityskuntoon saattaminen. Tällöin oppilas myös etsii ratkaisua tehtävään itse ilman valmista, mielessä soivaa kuulokuvaa. Pala palalta rakentuva kokonaisuus on oppilaalle kuin salapoliisitehtävä.

Esimerkki

Tehdään havaintoja kappaleesta ja leikitään materiaalilla