Stemmaamisharjoituksia

(kts. esimerkit tekstiosuuden jälkeen olevissa nuottiesimerkeissä)

Esimerkki 1

aluksi hahmotetaan annetun (=kuullun) basson sävelen päälle tyydyttävä intervalli.
valittavana on vain kaksi säveltä, toonika ja johtosävel.
huomataan, että tahdissa kolme voivat molemmat sävelet olla tyydyttävässä harmonisessa suhteessa basson säveleen, seksti on kuitenkin parempi kontekstissa

Esimerkki 2

opettaja soittaa valmiin melodian ja basson
oppilaat laulavat tai tapailevat soittimellaan taustastemmasävelen (edelleen vain kaksi vaihtoehtoa
melodian voivat oppilaat sommitella itsekin. Myös erilaisia bassokulkuja voidaan antaa oppilaiden keksittäväksi. Alkuvaiheessa bassossa ei kuitenkaan käytetä johtosäveltä.

Esimerkki 3

opettaja soittaa valmiin melodian ja basson ja tehtävänä on luoda kaksi taustastemmaa
nelisoinnut ovat harmonisessa mielessä tyydyttäviä, koska ne ovat käyttömusiikista tuttuja.

Taustastemmojen määrää voidaan lisätä: kussakin stemmassa on vain kaksi säveltä, joista ylempi sävel on vakaa ( * tai *), alempi jännitteinen (* tai *).

oppilas tutustutetaan aistimaan harmonisen tilanteen (intervallin tai soinnun) vakaus tai jännitteisyys
esimerkki voidaan myös suorittaa niin, että ensin harjoitetaan pelkkää II7 -V7 -I -kulkua. Sen jälkeen tehtävä voi olla muotoa

Esimerkki 4

on tyypillinen sointukierto (I - VI - II - V-) tähän menetelmään sovellettuna. sointukierto toimii myös silloin kun lähtösointuna on VI tai II (esim. VI - II - V -I-)
harjoitus voi olla vaikka melodian improvisoiminen tähän sointukiertoon valmiita melodioita on lukuisia erityisesti 60-luvun alun teinipopissa ("Blue moon" ym.)

Esimerkeissä käytetyt aika-arvot, sävellajit ja tahtiosoitukset on tarkoitettu viitteellisiksi. Aluksi voidaan toimia myös ilman nuottikuvaa, pelkän korvan avulla. Nuotintaminen tapahtuu vasta kun tietty kokonaisuus on valmis.

2. Stemmaamisen perusteet

Terssi- ja sekstikulkujen muodostaminen

Tulostettava versio