1. Soitinten opiskelu
Ensiksi käydään läpi yhdessä kullekin soittimelle tyypillinen ääniala (aloittelevalla soittajalla) ja joitakin tyypillisiä soittotapoja. Tuloksena saattaa olla esim. seuraavanlaisia muistiinpanoja:
- huilu (g1-c3), mieluiten lyhyitä fraaseja, helpot sävellajit, staccato ja frulato mahdollisia.
- Bb-klarinetti transponoiva soitin, (soiva d-gis1 - rekisterinvaihto - a1-c3, kirjoitetut säveltasot kokoaskelta ylempänä), rekisterinvaihdon alue hankala, alempi rekisteri varmempi, b-merkkiset sävellajit helppoja.
- viulu (g-h2), vapaat kielet g, d1, a1 ja e2, kaarituksella tärkeä merkitys (määrää jousen suunnanvaihdot), pizzicato ja tremolo tuovat vaihtelua, D- ja G-duuri hyviä sävellajeja.
- sello (C-a1),vapaat kielet C, G, d ja a, joten Fis, cis ja gis "etsittävä" pikkusormella (ovat "vaikeita säveliä").
Yhteissoitto
Erilaiset yhteissoittotilanteet harjaannuttavat oppilaita kuuntelemaan säveltasoja myös muilla instrumenteilla kuin säveltapailutunneille tyypillisellä pianolla. Samalla oppilaan sävelkorva kehittyy aistimaan puhtaan intonaation.
Harjoituksena voidaan kokeilla tavallista koraalisatsia yllä mainituilla soittimilla (esim. huilulla alttostemma transponoituna oktaavilla ylöspäin ja klarinetilla tenoristemma transponoituna kokoaskel ylöspäin). Oppilailla voidaan teettää nämä transponoinnit kotitehtävänä. Harjoitusmateriaaliksi käy tietenkin mikä tahansa moniääninen musiikki, joka on helposti eroteltavissa stemmoiksi.
Mahdollinen kurssin sisältö
|
2. Stemmaamisen perusteet
|
 Tulostettava versio |