• Artikkelit

• 1900-luvun musiikin säveltasoanalyysin opettamisesta
• Analyysin uudet alueet vai vanhat?
• Asteikkosoitto ja sävellajit soitinten alkeisopetuksessa
• Auditiivinen strukturointi osana musiikin perusteiden opettamista
• Elävää musiikkia
• Harmonian ja äänenkuljetuksen näkökulma pienoismuotojen analyysiin
• Intonaatio-oppia puhaltajille - torvi mukaan teoriatunnille?
• Kevätkori - arviointia lapsiryhmässä
• Käytännön satsioppia
• Luovia toimintamuotoja perustason teoria- ja säveltapailuopetukseen
• Moniäänisen kuoromateriaalin käyttö säveltapailuopetuksessa
• Musiikin alkuopetusta soittaen ja liikkuen
• Musiikin kuuntelun suloinen toimettomuus
• Musiikin työpaja - elämykselliset työtavat musiikinteorian ja säveltapailun opetuksessa
• Musiikkianalyysin alkuun - työskentelyesimerkkejä perusasteelle
• Pidätys ja purkaus - kaksi esimerkkikappaletta perusasteelle
• Pieni soitinopas
• Pienoismuotoanalyysin ongelmia
• Schenker-analyysi: hierarkkinen näkökulma tonaalisen musiikin rakenneanalyysiin
• Schenkeriläinen näkökulma pienoismuotojen opettamiseen
• Solmisoinnin historiaa: säveltapailun alkulähteiltä suomalaiseen koululuokkaan
• Stemmaaminen ja soitinnuksen alkeet peruskurssitasolla
• Mahdollinen kurssin sisältö
• 1. Soitinten opiskelu
• 2. Stemmaamisen perusteet
• Stemmaamisharjoituksia
• Terssi- ja sekstikulkujen muodostaminen
• Terssin korvaaminen
• Stemmaamisen ja soitonopiskelun yhdistäminen
• 3. Esitykseen valmistautuminen ja esitys
• Lisää harjoituksia
• Tee oma tripla - rytmiharjoituksia säveltapailuun ja musiikkitietoon
• Transkriptio musiikinopetuksen välineenä
• Uuden musiikin merkityksiä etsimässä
• Yleinen nykymusiikkitieto?

2. Stemmaamisen perusteet

Stemmaamisessa oppilaita totutetaan moniäänisen musiikin tekemiseen (ja kuuntelemiseen) perinteisistä menetelmistä poikkeavalla tavalla, jossa keskeisellä sijalla ovat seuraavat termit:

aste

• tavoitteena on, että oppilas sekä kuulonvaraisesti että nuottikuvasta tunnistaa kuulemansa, näkemänsä (tai esittämänsä) sävelen asteen.
• opetuksessa on (duurisävellajeissa) käytännöllistä käyttää solfanimiä, koska ne tukevat asteajattelua (do = *, re = * jne.). Mollisävellajeissa opettajan on itse päätettävä onko ensimmäinen aste "la" vai "do" ja edettävä siinä johdonmukaisesti (esim. do, re, ma-)
• asteet on hyvä merkitä sirkumfleksein eli "hatullisin" numeroin nuotin päälle, jotta ne eivät sekoitu mahdollisiin intervalli- tai sormitusnumeroihin.
• asteista vakaita ovat 1., 3. ja 5., muut ovat jännitteisiä.

karakterisävel (guide tone, ledton)

• termi johtosävel tarkoittaa duuri tai molliasteikon (harmoninen tai nouseva melodinen molliasteikko) 7. astetta. Tendenssisäveliksi luetaan johtosävelen lisäksi myös 4. aste ja (mollin) 6. aste, jotka etenevät puolisävelaskelliikkeellä. Laajemmassa mielessä tendenssisäveliä ovat kaikki kromaattisesti muunnetut sävelet, ainakin silloin kun niillä on pyrkimys (tendenssi) edetä merkkinsä mukaisesti (korotetut ylöspäin ja alennetut alaspäin). Dominanttiseptimisoinnussa on mukana sekä 4. että 7. aste, jotka keskenään muodostavat tritonuksen. Tämän riitaintervallin purkaminen on keskeinen ilmiö tonaalisessa musiikissa.
• karakterisävel on sointusävel, jonka liikesuunnan voi (musikaalinen henkilö) arvata, esim. dominanttisoinnun septimi yleensä laskeutuu.
• karakterisäveliä ovat mm. soinnun terssit ja septimit sekä vähennetyt tai ylinousevat kvintit, eli sävelet jotka ovat harmonialle tunnusomaisia perussävelen lisäksi.

Tonaalisessa musiikissa muodostavat jännitteitä ja purkauksia sekä sävellajin aste että harmoniassa oleva karakterisävel. Esim. "do" muuttuu jännitteiseksi, jos sen alapuolella soi "re". Tämä septimijännite voidaan purkaa "do-ti" -liikkeellä, mutta silloin on vielä jäljellä sävellajin sisäinen jännite, joka pakottaa sekä basson että melodian 1. asteelle.

1. Soitinten opiskelu

Stemmaamisharjoituksia

Tulostettava versio