Säestysharjoituksia

Oppilaiden omia soittimia voi helposti hyödyntää säestettäessä säveltapailumelodioita.

Soinnuttaminen ja melodian säestäminen

A. Nuoremmat oppilaat

Nuorempien kanssa olemme tunnistaneet kuulonvaraisesti aluksi duuri- ja mollikolmisointuja, mutta heti sen perään yleensä vain sointuvaihtoja.

1. Kun oppilaat kuulevat säestyssoinnun vaihtuvan, he nostava kädet ylös ja pitävät kädet ylhäällä kunnes sointu taas vaihtuu. Jos sama tehtävä tehdään silmät kiinni, oppilaat keskittyvät selvästi paremmin ja lopputuloskin on tarkempi.

2. Aluksi on säestyssointuja ollut vain kaksi. Olemme opetelleet jonkin sopivan melodian, jossa säestyksessä esiintyy vain toonika ja dominantti. Olen ottanut kaksi bassopalaa esiin (C ja G tai D ja A) ja soittanut oppilaiden näytön mukaisesti bassoääniä oppilaiden laulaessa melodiaa. Näyttö tapahtuu siten, että peukalo tarkoittaa toonikasointua ja viisi sormea dominanttisointua. Aluksi oppilaita pitää ohjailla enemmän, mutta vähitellen varmuus lisääntyy ja tarkkuus kasvaa.

3. Seuraavaksi osa oppilaista on soittanut ksylofoneilla ja tai omilla soittimillaan yhtä sointuun sopivaa säveltä. Aluksi olen jakanut oppilaat toonika-soinnun äänten soittajiin ja dominantti- soinnun äänten soittajiin. Joko opettaja tai joku oppilaista on näyttänyt sointuvaihtoja.

4. Kun oppilaat ovat oppineet jo tunnistamaan sointuvaihtoja, olemme ryhtyneet saman tien myös tekemään pienen pieniä säestyksiä lauluihin. Aloittelijoiden kanssa sointuvalikoima rajoittuu pitkään toonikaan ja dominanttiin. Ensin selvitämme yhdessä sointuvaihdot ja käytettävät soinnut. Kirjoitan soinnut taululle ja sitten oppilaat keksivät (opettajan avustuksella) omalle soittimelleen helpon säestyksen. (Ks. myös Aarre Joutsenvirran artikkeli Stemmaus.)

Esimerkiksi:

Luokan viulisti valitsee keksi säveltä yhden molemmista soinnuista.
Kitaristi soittaa molemmat soinnut joko täydellisinä jos taitoa on jo niin paljon tai kolmella ylimmällä kielellä, jolloin tehtävä on huomattavasti helpompi.
Sellisti soittaa joko näppäillen tai jousella pitkinä ääninä sointujen perussäveliä.
Yksi oppilaista voi toimia "johtajana" ja näyttää soittajille sointuvaihdot.

B. Vanhemmat oppilaat

Vanhempien oppilaiden kanssa samaa ajatusta olen kehitellyt siten, että olen kaivanut nuotin, jossa on mukava melodia ja sopiva sointuvalikoima. Oppilaat ovat toki voineet myös itse soinnuttaa melodian.

1. Oppilaat kirjoittivat soinnut ensin neliäänisesti: diskanttiavaimelle varsinainen sointu perusmuodossa ("lumiukkosointuna") ja bassoavaimelle basson sävel, joka on voinut olla muukin kuin soinnun perussävel.

2. Oppilaat saivat kotitehtäväksi keksiä omalle soittimelle sointujen mukaisen säestyksen, siis pelkkä säestys ilman melodiaa. Tehtävä täytyi myös nuotintaa. Soittimen luonteen mukaisesti laadittiin siis joko sointusäestyksiä tai melodiastemmoja. Esimerkiksi joku sellistioppilas saattoi käyttää pääasiassa sointujen basson säveliä, toinen taas sommitella paljon monimutkaisemman mutta samoihin harmonioihin perustuvan vastamelodian.

3. Seuraavalla tunnilla tehtävä purettiin siten, että oppilaat ovat esittelivät omat säestyksensä ja niistä sovitettiin yhdessä kokonaisuus. Jos kappaleessa on useampi säkeistö, eri soittimet voivat soittaa eri säkeistöissä ja myöskin melodiasoitin on välillä vaihtunut. Oppilaat ovat kyenneet myös itsenäisesti ryhmässä tekemään sovitustyön. He ovat esitelleet minulle lopputuloksen ja lopuksi olemme vielä pohtineet, miten lopputulosta voisi vielä parantaa. Oppilaiden esitellessä kotona laadittuja säestyksiä kannattaa pohtia kunkin ratkaisun luontevuutta juuri kyseiselle soittimelle. Näin oppilaat tulevat tiedostaneeksi erilaisten soitinten ominaisuuksia, ja säestyksen laatija voi kehittyä löytämään seuraavilla kerroilla omalle soittimelleen yhä luonteenomaisempia kirjoitustapoja.

Joulujuttu

Edellisen kaltaista säestysten laatimista käytettiin myös muutaman tunnin mittaisessa kokonaisuudessa, jonka olen toteuttanut 1/3- ryhmieni kanssa:

1. Aloitimme joululaulukilpailulla: Oppilaat saivat ensin kolmen hengen ryhmissä minuutin aikaa kirjoittaa listaa muistamistaan joululauluista. Tärkeintä oli, että he muistavat kappaleen alusta melodian ja sanat.

2. Ryhmät lauloivat vuorotellen jotakin joululaulua. Seuraavan ryhmän oli keksittävä aina sellainen laulu, mitä muut eivät olleet vielä laulaneet. Minä toimin tuomarina ja annoin aloitus- ja lopetuskäskyt sekä seurasin, ettei miettimiseen kulu liikaa aikaa. Ryhmällä oli viisi sekuntia aikaa jatkaa sen jälkeen kun edelliset ovat lopettaneet, tai he putosivat pelistä. Kirjoitin käytettyjen laulujen nimet taululle, jotta jokainen voi tarkistaa kilpailun edetessä, mitä lauluja oli jo laulettu. Kilpailun tiimellyksessä sain oppilaani laulamaan vahingossa yksinkin koko luokan edessä.

3. Kertasin oppilaitteni kanssa C-duurikolmisoinnun ja G- duurikolmisoinnun ja lauloimme ne (C-duurin toonika- ja dominanttisointu) .

4. Soitin tuttua joululaulua (Kilisee, kilisee kulkunen) ja oppilaat nostivat käden heti kun tunnistavat, mistä laulusta on kyse. Lauloimme laulun ja mietimme, minkälaisiin osiin laulun rakenne jakautui. Oppilaat havaitsivat ABA-rakenteen.

5. Oppilaat kehittivät yhdessä mieleisensä tanssin/liikesarjan A- ja B-osiin.

6. Soitin laulun A-osan ja pyysin oppilaitani miettimään, montako erilaista sointua säestyksessä esiintyi. Erilaisia sointuja oli kaksi.

7. Pyysin oppilaita nostamaan kätensä ylös, kun säestyssointu vaihtui ja taas laskemaan kädet alas, kun sointu vaihtui uudestaan. Sointumuutosta voi ilmaista monin eri tavoin, mutta jonkinlainen liike toimii hyvin. Teetin saman vielä niin, että oppilailla oli silmät kiinni, jolloin he keskittyivät paremmin kuunteluun ja näin, ymmärsivätkö ja kuulivatko he sointuvaihdot.

8. Pyysin oppilaita näyttämään kädellään do (tai peukalo), kun säestyksessä oli ensimmäinen aste ja so (tai kaikki viisi sormea), kun säestyksessä oli viides aste. (Aloitetaan do:sta ja kun sointu vaihtuu, vaihdetaan so:ksi jne.)

9. Oppilaat lauloivat ja näyttivät do ja so oikeissa kohdissa melodian päälle. Saman voi toteuttaa myös niin, että näytetään peukalo kun lauletaan C ja viisi sormea kun lauletaan G.

10. Lauloimme kaksisävelisen säestysäänen ja melodian päällekkäin.

11. Säestysääni siirrettiin laattasoittimille (kaksi bassopalaa). Otimme myös kolmisointujen (C ja G) muut sävelet mukaan säestykseen, jolloin kolme oppilasta muodosti I-asteen sointuryhmän ja kolme oppilasta V-asteen sointuryhmän. Muut oppilaat lauloivat. Aluksi näytin ryhmille sointuvaihdot ja myöhemmin toiset oppilaat toimivat "johtajana".

12. B-osaan sommiteltiin rytmisoitinsäestys (vrt. rytminen soitinsommitelma)

13. Lopuksi kokonaisuus esitettiin.

Melodiaharjoituksia

Improvisointia ja säveltämistä ennalta sovittuun rytmiin

Tulostettava versio