Vaskipuhaltimet

Aloittelevalle vaskipuhaltajalle on suuri haaste opetella yhdistämään sävelkorkeusmuisti ja motorinen muisti eli oppia ennakoimaan, millaisilla liikkeillä saa syntymään tietyt sävelet ja sävelsuhteet. Pelkät sormitukset eivät tuota oikeaa soivaa tulosta vailla taitoa kuvitella soiva sävelkorkeus tarkasti mielessä. Nuoteistalaulutaito tulee siis hyvään tarpeeseen. Koska kuuntelu voi helposti hukkua soittotilanteen moninaisiin teknisiin vaatimuksiin, haasteita jaetaan aloittelijan tunnilla usein osaharjoituksiksi. Voidaan soittaa pelkällä suukappaleella, harjoitella sormituksia ilman torvea sekä opettajasta riippuen myös laulaa nuoteista, toisinaan nuotinnimillä.

Säveltapailun opettajalle keskeistä on ottaa huomioon aloittelijoiden hallitsemat rajoitetut äänialat. Lisäksi soitinten transponoivuudesta seuraa, että oppilas ymmärtää nuotinnimet kirjoitetun korkeuden mukaisesti. Saadakseen vaskisoittajan soittamaan halutun soivan sävelkorkeuden opettajan on siis sanottava F-vireistä käyrätorvea soittavalle kvinttiä ylempi nuotinnimi, B-vireistä trumpettia soittavalle taas suurta sekuntia ylempi. Vasta opittuaan transponoimaan eri säveltasoille ja tutustuttuaan säestysnuotteihin vaskisoittaja alkaa huomata, millä tavoin muut soittajat lukevat nuotteja. Myöhemmissä vaiheissa vaskisoittajille toisaalta on tärkeä harjoittaa transponointitaitoaan. Esimerkiksi trumpetissa transponointi aloitetaan yleensä peruskurssi 1/3:n jälkeen. Jo alkuvaiheissa asteikkosoitto ja transponointi käyvät paljon varmemmin, jos soittaja hallitsee kuhunkin sävellajiin kuuluvat nuotinnimet hyvin. Erityisesti vetopasuunaan liittyvä soittotekniikka, jossa käytetään sekä luistia että venttiilejä, vaatii ehkä joitakin soittimia enemmän tietoista keskittymistä asteikon rakenteen yhteydestä soittotekniikkaan.

Äänialojen rajoitukset ovat keskeisin peruste aloittelijoiden sävellajivalinnoille. Aloittelijalla aivan kuten ammattisoittajallakin ääniala on varsin olosuhteista riippuvainen kysymys: rekisterin molemmat ääripäät ovat teknisesti vaativia, jolloin äärialueilla on vaikea soittaa pitkään, ja täsmällinen intonointi tuottaa vaikeuksia. Pelkistä soitinopin kirjan taulukoista ei siis ole iloa, jos haluaa laatia luontevia stemmoja, vaan oleellista on, kuinka pitkään ja millaista materiaalia on soitettava. Vaativimpia ovat melodiat, joissa liikutaan hyppäyksittäin ylöspäisiä ja alaspäisiä suuntia nopeasti vaihtaen.

Vuoden soittanut trumpetisti pystyy usein soittamaan ambituksella c1-c2 (soiva b-b1). Peruskursseissa asteikkoja soitetaan perinteiseen tapaan kahteen (1/3), neljään (2/3) ja seitsemään (3/3) etumerkkiin asti, mutta alkuvaiheessa oppilaan ääniala ei kata esimerkiksi F-duuria ja e-mollia koko oktaavin alueelta. Tämä johtuu siitä, että B-trumpetin matalin sävel on pieni fis (soiva e), jolloin koko F- ja e-asteikkojen soitto vaatisi jo kaksiviivaisen oktaavialan hallintaa. Suppealla äänialalla liikuttaessa F-duuri on kuitenkin yksi tutuimmista ja helpoimmista sävellajeista trumpetinsoittajalle.

Pasuunansoitossa edetään 1/3-tasolla kahden etumerkin sävellajeihin asti, alennusmerkkisissä jo kolmen etumerkin duureihin ja molleihin. Pienillä pasuunansoittajilla voi olla käytössä soitinmalli, jossa pienen oktaavin h-sävelen tuottaminen voi olla hankalaa. Lisäksi aloittelijan käsivarsi ei ehkä riitä kaikkiin vetoihin, jolloin sävelten h ja fis toteuttaminen voi olla hankalaa.

Kaikkein rajoittunein ääniala on aloittelevalla käyrätorvensoittajalla: turvallisin ääniala vielä vuodenkin soittaneilla on usein pentakordi c1-g1 (soiva f-c1). Tästä ääniala laajenee välille g-c2 (kirjoitettu korkeus), mutta käytännössä rajana voi pitää säveltä a1 vielä parikin vuotta soittaneilla. Koska käyrätorvensoittaja soittaa yläsävelsarjaa korkeammalta kuin esimerkiksi trumpetisti, ylimmät sävelet ovat epävarmoja: pienikin soittotekninen epävarmuus lipsauttaa soittajan helposti viereisen yläsäveleen. Käyrätorven asteikkosoittovaatimuksia uudistetaan parhaillaan. C-duurin jälkeen käytetään ensimmäisinä sävellajeina B-duuria, sitten F-duuria ja G-duuria. Kromatiikan käyttö ei soittoteknisesti ole ongelma, joten käytettävät sävellajit voi päätellä, kun on käsitys oppilaan ambitusrajoituksista.

Puupuhaltimet

Jousisoittimet