2. Taustatiedot kunniaan
Machaliksen ja Fourneyn jo 1950-luvulla julkaistu, mutta uusissa painoksissa aikaansa seuraava kirja The Enjoyment of Music. Chronological version paneutuu teosten taustatietoihin, musiikin historiaan ja yleiseen kulttuurintuntemukseen. Kirja pyrkii ohjaamaan lukijaa - kirjan ilmaisuja lainaten - käyttämään aktiivisesti korvia, tulemaan hyväksi kuuntelijaksi, harjaannuttamaan muistia, omaksumaan tarvittavan musiikkisanaston - kaiken kaikkiaan laajentamaan musiikin kuuntelun kokemusmaailmaa. Kirjaan liittyy äänite. Kuunneltavat teokset esitellään tiivistetysti sanoin ja nuotein.
Kun Guillardin oppaan tavoitteena on musiikin kuvailu, tämän kirjan tavoitteena on omakohtainen, hiljainen ymmärtäminen: "Kun lopulta ymmärrämme musiikkiteoksen, tavoitamme 'totuuden hetken' jonka seurauksena teos syntyi ja siten saamme kunnian pitää seuraa teoksen luojalle. Vastaanotamme teoksen viestin ja tunnistamme säveltäjän tarkoituksen" (Machlis & Fourney 1995, 4).
Kirjassa esitellyt kappaleet kehotetaan kuuntelemaan moneen kertaan. Kirjan johdannossa jaotellaan musiikin materiaali peruselementteihin: melodiaan (musiikin linja), rytmiin (musiikin aika), harmoniaan (musiikillinen tila), tekstuuriin, muotoon sekä tempoon ja dynamiikkaan. Sitten esitellään soittimet ja erilaiset yleiset kokoonpanot. Ennen laajan, kronologisen historiaosuuden alkamista pohditaan lyhyesti tyylin ilmenemistä musiikissa ja yleisemmin kulttuurissa. Musiikin elementtien tuntemusta täydennetään matkan varrella, esimerkiksi ennen barokkia käsittelevää lukua selvitetään duuri-molli-tonaalisuuden syntyä.
Kappaleet esitellään yhteydessä niiden syntyhistoriaan. Esimerkiksi Didon aariaa When I Am Laid Purcellin oopperasta Dido ja Aeneas lähestytään esittelemällä ensin Purcellin elämä ja muut teokset, sitten kertomalla oopperan kantaesityksestä chelsealaisessa tyttökoulussa, ja lopuksi esittelemällä Vergiliuksen eeppisen runon katkelmaan pohjautuvan oopperan juoni. Didon aariaa ja basso-ostinaton olemusta pohditaan erikseen parilla lauseella. Varsinaisen kuuntelun tueksi on kirjassa "kuunteluopas". Siinä esitellään teos otsikkomaisesti: Sävelletty v. 1689, Laji: englantilainen ooppera, Teksti: perustuu Virgilin teokseen Aeneis, Roolit: Dido, Karthagon kuningatar, Aeneas, seikkaileva sankari, Belinda, Didon palvelija, noitia, henkiä. "0:00" viittaa kirjaan liittyvän levyn musiikkiesimerkin alkuun, resitatiiviin, josta kirjassa on sanat ja kolme ensimmäistä tahtia nuotein. 00:54 alkaa Didon aaria, josta basso-ostinato esitellään nuotein. Sanojen kohdalla on numero, joka ilmaisee monettako kertaa basso-ostinato kuullaan. (emt, 162-163.)
Kirja soveltuu hyvin lisämateriaaliksi opetukseen. Sen kuunteluoppaiden esittelemät 82 teosta on helppo panna luokassa soimaan: mahdolliset sanat piirtoheittimelle, teemat ja modulaatiot nuottiviivastolle taululle, ja taustatietojakin on siellä tiiviinä lukuina, valmiina esiteltäviksi. Tosin monet 1900-luvun esimerkit ja monet Kulttuuriperspektiivi-otsikon alla käsitellyt kysymykset (esimerkiksi Yhdysvalloissa asuvan puolalaisen emigrantin jälkeläisten suhtautuminen Chopinin poloneesin ilmentämiin kansallisiin piirteisiin) painottuvat Yhdysvaltojen musiikkielämään. Mutta mikä estää kehittelemästä kirjan pohjalta omia tehtäviä?
Kirjan tavasta pohtia teoksia ja musiikkia puuttuu kaikenlainen häiritsevä touhukkuus. Viime vuosina opetuksen ihanteena on usein pidetty konstruktivismia, jossa oppimisen lähtökohtana on oppijan oma tapa hahmottaa ja jäsentää käsiteltävää asiaa tai ilmiötä. Konstruktivismin asemesta Machlisin ja Fourneyn kirja pyrkii tavoittamaan ja välittämään säveltäjän viestin. Kuulijan rakentamaan hahmotukseen tilalla voi nähdä pyrkimyksen musiikinhistorian kaanonin yleispätevään esittämiseen, syvällisen kulttuurintuntemuksen kunnioitukseen ja musiikin sanattoman kokemisen arvostukseen.
Kirjan positiivisena antina onkin vanhan kulttuurin välittyminen. Se ilmenee paitsi keskittymisenä historian tapahtumien ja yhteyksien kuvailuun, myös asenteessa historian tietoainekseen.
Kirjan tavassa käsitellä tietoa on opetuksen kannalta kuitenkin ongelmansa - kirja ei kannusta eikä ohjaa kommunikoimaan. Ansiokkaiden esittelyjen päätteeksi ja kappaleen tultua monen kuuntelukerran jälkeen ymmärretyksi voi vain todeta: Niinhän se on! Machlisin ja Fourneyn kirjan kirjan tavoitteenasettelu onkin mielestäni ongelmallinen. Kysymys siitä, voiko kuulijan saavuttama ymmärrys todella olla todella saman kuin säveltäjän tarkoitus, saa lähinnä miettimään Murphyn lain kiteyttämää viestinnän ongelmaa: tarkoitus menee yleensä kuitenkin tavalla tai toisella poskelleen. Sen sijaan pohdin kykyä keskustella ja kommunikoida - voisiko opetuksen päämäärän rakentaa sen varaan? Jos oppilaan kyky keskustella, esittää mielipiteensä ja käyttää terminologiaa sopivasti ja ymmärettävästi on opetuksen tavoitteena, opettajan rooli muuttuu hiukan. Emme enää olekaan "oikean" tiedon jakajia, vaan jotain muuta. Kenties ohjaajia?
1. Oppilaat aktiivisiksi
|
3. Kuuntelukykyä kehittämään
|
 Tulostettava versio |