Musiikkianalyysin alkuun - työskentelyesimerkkejä perusasteelle

Kirjoitukseni esittelee tapoja käyttää kokonaisia pienimuotoisia tonaalisia sävellyksiä säveltapailu- ja analyysitehtävinä musiikkiopiston perusasteella. Keskityn näkökulmiin, jotka perinteisesti ovat jääneet vähälle huomiolle, eli ääriäänten kuunteluun ja kokonaisuuksien rajakohdista lähtevään tarkasteluun. Näin tarjoutuu mahdollisuuksia esimerkiksi oppilaiden oman soitto-ohjelmiston käyttöön tunneilla, ja samalla tulee kuitenkin kehitetyksi myös sen kaltaisia kuuntelemisen valmiuksia, mihin on pyrittyy perinteisesti intervalli- ja "kadenssikuunteluiden" avulla. Lisäksi samoista rakenteista ja tekniikoista on luotavissa oppilaiden omaan tekemiseen perustuvia säestys-, sovitus- ja improvisaatioharjoituksia, jolloin "valmiiden" sävellysten tarkastelu ja oma musiikillisen musiikillisen kudoksen sommittelu tukevat toisiaan.

Analyysin kohteena ovat tässä musiikin nuotinnettavat ominaisuudet, eli kyseessä on toki vain pieni osa-alue kaikesta, mitä musiikkianalyysi ja erityisesti kuunteluanalyysi voi merkitä. Tärkeää on myös kuvailla musiikkia vapaamuotoisesti, omin symbolein tai esimerkiksi tarinoina, vertailla esityksiä ja tulkintoja sekä pohtia miten kuulokuva ja nuottikuva toisinaan myös tuntuvat eroavan toisistaan. Toivon keskustelun jatkuvan ja laajenevan näihinkin suuntiin.

1. Missä on lopuke?