Vaskien äänialat

Nuottiesimerkissä ylhäällä on em. vaskipuhaltimien kirjoitetut ja soivat sävelalat. Alempana on eräänlainen otetaulukko: ensimmäisessä tahdissa luonnonsävelet (kirjoitettu sävelkorkeus!), toisesta tahdista eteenpäin ovat sormitukset (käyrätorvi ja muut venttiilisoittimet) sekä viivaston alapuolella pasuunan vedot, jotka yleensä merkitään alkeisoppikirjoissakin roomalaisin numeroin.

Useimmat vaskipuhaltimet käyttävät samantyyppistä venttiilikoneistoa. Venttiiliä painamalla ilma siirtyy sen alla olevaan sankaan, jolloin ääni madaltuu putken koko pituuden kasvaessa byygelin pituudella. Ensimmäinen venttiili madaltaa sävelkorkeutta suuren sekunnin (kts. kuva, vrt. myös nuottiesimerkki), seuraava pienen sekunnin ja kolmas pienen terssin. Joissakin soittimissa (tuuba, pikkolotrumpetti) on neljäskin venttiili, joka madaltaa sävelkorkeutta puhtaan kvartin.

Yhtenäinen äänialue alkaa yleensä vasta toisesta luonnonsävelestä. Nuottiesimerkissä oleva numerointi osoittaa kunkin sävelen tuottamiseksi vaadittavat venttiilin painallukset. Kvarttia alempi sävel saadaan pidentämällä putkea sekä suurella sekunnilla (1) että pienellä terssillä (3). Tritonuksen verran sävelkorkeus laskee kun painetaan alas kaikki kolme venttiiliä.

Mahdollisen neljännenkin venttiilin ollessa alaspainettuna putki pitenee niin paljon, että sävelkorkeus madaltuu yhteensä pienen septimin. Näin saadaan lähes täytettyä 1.:n ja 2.:n luonnonsävelen välinen oktaavi. Joissakin tuubasoittimissa venttiileitä on viisi, jolloin täydellinen kromatiikka pedaaliäänistä lähtien on mahdollinen.

Venttiilien käyttö mahdollistaa erilaisia sormitusvaihtoehtoja. Esim.viides ja varsinkin seitsemäs luonnonsävel ovat viritykseltään matalia, jolloin intonaation parantamiseksi voidaan venttiilien avulla laskea puhtaampia 6:tta ja 8:tta luonnonsäveltä. Käytännössä soittaja pystyy kuitenkin myös ansatsilla vaikuttamaan jonkin verran sävelkorkeuteen.

Useimpien vaskisoittimien soinnillisesti paras alue on äänialan keskivaiheilla, alhaalla ääni on nasaali ja tukkoinen, ylhäällä kireä. Tämä pätee erityisesti aloitteleviin muusikoihin. Nopeat trillit, joissa jokainen venttiili liikkuu ovat ongelmallisia paitsi soittajan myös itse soittimen kannalta, koska ilmapatsaan pituus muuttuu liian tiheästi. Asteittaiset ja luonnonsäveliä pitkin kulkevat kulut ovat helppoja, mutta laajat hypyt ovat varsinkin aloittelevalle soittajalle hankalia.

Pasuuna

Puhaltimiin liittyvää tietoa