• Artikkelit

• 1900-luvun musiikin säveltasoanalyysin opettamisesta
• Analyysin uudet alueet vai vanhat?
• Asteikkosoitto ja sävellajit soitinten alkeisopetuksessa
• Auditiivinen strukturointi osana musiikin perusteiden opettamista
• Elävää musiikkia
• Harmonian ja äänenkuljetuksen näkökulma pienoismuotojen analyysiin
• Intonaatio-oppia puhaltajille - torvi mukaan teoriatunnille?
• Kevätkori - arviointia lapsiryhmässä
• Käytännön satsioppia
• Luovia toimintamuotoja perustason teoria- ja säveltapailuopetukseen
• Moniäänisen kuoromateriaalin käyttö säveltapailuopetuksessa
• Musiikin alkuopetusta soittaen ja liikkuen
• Musiikin kuuntelun suloinen toimettomuus
• Musiikin työpaja - elämykselliset työtavat musiikinteorian ja säveltapailun opetuksessa
• Musiikkianalyysin alkuun - työskentelyesimerkkejä perusasteelle
• 1. Missä on lopuke?
• 2. Vastakohtia sointunäkökulmalle: lineaariset kulut
• 3. Lineaaristen kulkujen pelkistäminen diktaattitehtävien apuna
• 4. Käsitteet käyttötarpeen mukaan
• 5. Ennen analyysia
• 6. Lopuksi: Kadenssikuunteluista ja muista teknisistä harjoituksista
• Pidätys ja purkaus - kaksi esimerkkikappaletta perusasteelle
• Pieni soitinopas
• Pienoismuotoanalyysin ongelmia
• Schenker-analyysi: hierarkkinen näkökulma tonaalisen musiikin rakenneanalyysiin
• Schenkeriläinen näkökulma pienoismuotojen opettamiseen
• Solmisoinnin historiaa: säveltapailun alkulähteiltä suomalaiseen koululuokkaan
• Stemmaaminen ja soitinnuksen alkeet peruskurssitasolla
• Tee oma tripla - rytmiharjoituksia säveltapailuun ja musiikkitietoon
• Transkriptio musiikinopetuksen välineenä
• Uuden musiikin merkityksiä etsimässä
• Yleinen nykymusiikkitieto?

2. Vastakohtia sointunäkökulmalle: lineaariset kulut

Toki on paljon muitakin harmonian ja äänenkuljetuksen kannalta kiinnostavia tilanteita kuin lopukkeet - eikä niiden tutkiminen perusasteen oppilaidenkaan kanssa välttämättä ole vaikeaa, kunhan valitaan sopiva käsitteistö ja sopivat työtavat. Näin päästään esimerkiksi huomaamaan, kuinka harmoninen rytmi vaihtelee, kuinka toiset harmoniat saavat enemmän painoa kuin toiset ja kuinka jotkut tilanteet voi olla helpompi hahmottaa vaakasuoraan etenevinä linjoina kuin pystysuorina sointuina.

Ääriäänten väliset säännölliset intervallikulut ovat esimerkkejä tilanteista, jotka jäävät helposti syrjään, jos tarkastellaan pelkkiä lopukkeita ja sointuja. Edellisen työskentelyesimerkin tapaan myös intervallikulkuja voi tutkia laajempien kokonaisuuksien parissa nuottikuvan tuella. Intervallisuhteden hahmottaminen usean oktaavin laajuisina voi aluksi tuotta oppilaille vaikeuksia, mutta on monien käytännön päämäärien kannalta opettelemisen arvoinen taito.

1. Missä on lopuke?

3. Lineaaristen kulkujen pelkistäminen diktaattitehtävien apuna

Tulostettava versio