Auditiivinen strukturointi osana musiikin perusteiden opettamista
| Tuire Kuusi, MuT Sävellyksen ja musiikinteorian osasto Sibelius-Akatemia |
Auditiivisella strukturoinnilla tarkoitetaan kuulemistapahtuman yhteydessä tapahtuvaa jatkuvan äänivirran tai kestoltaan rajallisen äänisarjan äänten keskinäisten suhteiden ymmärtämistä. Kyky auditiiviseen strukturointiin on välttämätön äänivirran ymmärtämisen ja muistamisen kannalta. (Karma, 1985.) Strukturointi voi periaatteessa liittyä mihin tahansa ajalliseen tapahtumavirtaan, ei pelkästään kuultuun, ja auditiivinen strukturointi voi liittyä mihin tahansa ääneen. Tämä kirjoitus rajautuu kuitenkin musiikillisiin ääniin.
Auditiivinen strukturointi perustuu yhtaikaisesti useisiin tekijöihin, joista osa liittyy aikaan (äänten kestot sekä elämyksellisesti koetut pulssi, rytmi ja rytmikuviot) osa säveltaajuuksiin (sävelkorkeudet, sekä elämyksellisesti koetut äänten väliset suhteet, mahdollinen tonaliteetti ja harmonia) ja osa muihin äänen ominaisuuksiin (esimerkiksi äänenvoimakkuus ja äänenväri). Toisaalta kaikki edellä mainitut tekijät ovat läsnä rytmis-melodisia yksiköitä tuotettaessa (siis esitettäessä). (Cone, 1968; Caplin, 1983; Schachter, 1987; Lerdahl ja Jackendoff, 1983; Benjamin, 1984; Roeder 1995).
Tässä artikkelissa käsittelen ensin auditiiviseen strukturointiin liittyviä tekijöitä. Esittelen muistia (luku 2.1), ryhmittelyn periaatteita (2.2) ja luokittelevaa havaitsemista (2.3) sen verran kuin on välttämätöntä asian ymmärtämisen kannalta. Luvussa 3 esittelen Kai Karman ideat äänivirran strukturoinnista. Artikkelin neljännessä luvussa hahmottelen, miten auditiivista strukturointia olisi mahdollista harjoittaa musiikin perusteiden opetuksessa.
Auditiiviseen strukturointiin liittyvät tekijät
|
 Tulostettava versio |