5. Ennen analyysia

Halusin aloittaa kirjoituksen todellisista musiikkiteoksista ja samalla pohtia vaihtoehtoja perinteisille "kadenssiharjoituksille". Tehtäväesimerkeistä kuitenkin lienee käynyt ilmi, että jos käsiteltävät asiat analyysitilanteessa kohdataan ensimmäistä kertaa, on paperin ääressä vietettävä melkoinen tovi. Varsinkaan lasten kanssa ei välttämättä olekaan luontevinta aloittaa tarkastelijan näkökulmasta, vaikka se tapahtuisikin tutkimisen ja kyselemisen hengessä. Lapsille luonteenomaisempi oppimisen tapa on tehdä itse, kokeilla, koskettaa, keksiä ja muuntaa. Fyysinen kokemus ja omien ratkaisuiden kokeileminen ovat tärkeitä, ja siksi oma tuottaminen voi hyvin myös edeltää valmiiksi sävellettyjen teosten tarkastelua.

Luotankin omassa opetuksessani etenemistapaan, jossa ensin tutustutaan musiikillisiin ilmiöihin oman konkreettisen toiminnan kautta. Etenkin diktaattitehtäviin on mielestäni luontevinta edetä siinä vaiheessa kun on ensin tutustuttu materiaaliin itse käyttämällä, muokkaamalla ja kokeilemalla. Parhaimmillaan "tekijän tieto" musiikillisista rakenteista syventää ymmärrystä valmiiksi sävelletystäkin musiikista.

Esimerkiksi tällaiset työskentelytavat voivat pohjustaa tietä edellä esittelemilleni analyysitavoille:

• Laaditaan itse alaääniä. Aloitetaan säestämällä sävellajin 1. ja 5. sävelillä laulaen, soittaen ja transponoiden ja lisätään 4. sävel myöhemmin.
• Laaditaan terssi- ja sektikulkuja.
• Lopukkeiden erottamista muista tilanteista voidaan pohjustaa siten, että joissakin kappaleissa aloitetaan alaäänen laatiminen melodian "lepokohdista" ja kokeillaan, minne sopii laulamalla ja soittamalla minkäkinlainen lopuke. Keskustellaan tunnelmasta ja vaikutelmista.
• Puretaan erilaisia tyypillisiä dissonansseja
• Kun tunnetaan ylä-ääni ja basso, laaditaan kokeilemalla väliääniä
• Pelkistettään melodioita "luurangoiksi", pelkistetyiksi rungoiksi. Pelkistäminen on mielekkäämpää kun otetaan mukaan harmonia tai ainakin alaääni, koska silloin erottuu, mitkä melodian sävelet saavat tuekseen konsonoivan basson. Asiaa ei välttämättä tarvitse heti aluksi käsitteellisesti selittää, mutta harmonia on mukana kokemuksessa. Pelkistäminen tarjoaa hyviä lähtökohtia koristelulle ja improvisoinnille
• Melodioiden soinnuttaminen, säestysten laatiminen, uusien ylä-äänten ja muunnelmien laatiminen valmiiseen bassolinjan tai sointurunkoon jne. toimivat kaikki myös pohjustuksena harmonioiden kuunteluanalyysille. Transponointia kannattaa pitää mukana, mieluiten niin että uuteen sävellajiin siirryttäessä lauletaan ääriäänet, jolloin toiminta tapahtuu varmemmin kuulon varassa kuin nuotti- tai kosketinlähtöisesti.
• Toisen äänen soittaminen ja toisen laulaminen, duettona laulaminen, soittimilla esittäminen ja transponoiminen tarjoavat kaikki käytännön tuntumaa moniäänisyyteen. Stemmoja pelkistetään tarpeen mukaan runkosäveliksi.
• Soitinnuksella ja esitystavalla sekä liikkumalla voi lasten kanssa myös esittää analyysin tuloksia kirjoittamisen sijaan. Esim. esitetään tietyillä soittimilla vain runkosävelet, esitetään terssiparalleelit tietyllä tavalla, esitetään vuoropuheluna. Myös itse keksityt symbolit ja värit palvelevat analyysia, jossa ajatus on tärkein ja merkinnät seuraavat vasta sen jälkeen.

4. Käsitteet käyttötarpeen mukaan

6. Lopuksi: Kadenssikuunteluista ja muista teknisistä harjoituksista