Stemmaaminen ja soitinnuksen alkeet peruskurssitasolla

Soitinnusta ja sovitustekniikkaa opiskellaan yleensä vasta musiikkikorkeakouluissa. Tässä artikkelissa yritän selvittää tapoja, joilla se voisi onnistua jo peruskurssitasolla. Soitinnuksessa rajoitutaan yleisimpään instrumenttivalikoimaan. Sovitustekniikka taas keskittyy ns. stemmaamiseen, jolla tarkoitan tapaa kirjoittaa basson ja melodian väliin yksi tai useampia ääniä niin, että niillä on toisaalta luonteva melodinen liike ("äänenkuljetus") ja toisaalta ne täydentävät harmonian tonaalisesti loogiseksi kuluksi.

Koska tarkoitus on kirjoittaa ammattimuusikkojen sijasta vasta-alkajille, täytyy instrumenteista olla aivan muunlaista tietoa kuin mitä tyypillisesti löytyy soitinnuskirjoista. Hyvin hedelmällistä onkin tutustua instrumenttien alkeisoppikirjoihin ja yhteissoittomateriaaliin. Niitä selaamalla avautuu tapa, jolla opetuksessa edetään (esim. puhallinsoittimissa "ensimmäinen opeteltava ääni" ei yleensä ole matalin soittimesta saatava sävel). Oppilaitoksen omat opettajat ja pitkällä olevat oppilaat ovat parhaita asiantuntijoita silloin kun halutaan selvittää esim. onko jokin soittotapa, sävelkulku tms. tietyn tasoiselle soittajalle mahdollinen.

Erittäin suositeltava aloitustapa ("pilottitunti") on koota opetusryhmästään orkesteri ja sovittaa sille pieni sävelmä, mikä tahansa lastenlaulu tms. Kun stemmat on jaettu, kokeillaan yhteissoittoa. Avoimin korvin kuunteleva "maestro" huomannee varsin pian, että myös hänellä itsellään on mahdollisuus kehittyä musiikin kirjoittamisessa tätä kautta. Sävelpuhtausongelmiin nimittäin voivat olla syynä paitsi soittajien kokemattomuus yhteissoittoon myös soittimille kirjoitetut "huonot sävelet", esim. huilun cis2 tai viulun dis2, jotka 1/3-pk-tasoisille muusikoille ovat vielä varsin haasteellisia.

Kurssi soveltuu tietenkin vain sellaisille oppilasryhmille, jossa on mukana paljon erilaisia melodiainstrumentteja. Pari kolme pianistiakin mahtuu mukaan, koska instrumenttia voidaan soittaa tunnetusti "kuusikätisesti" ja lisäksi sillä voidaan näppärästi korvata puuttuva soitin (jonkun oppilaan ollessa sairas tms.).

Idealistinen puhallinkvintetin tai jousikvartetin tavoittelu on mielestäni tarpeetonta. Mielenkiintoinen kokonaisuus saadaan aikaan juuri epätavallisilla kokoonpanoilla. Itselläni on mukavia muistoja ryhmästä, jossa oli mukana mm. harmonikka, harppu, saksofoni ja lyömäsoittimet.

Opettajasta saattaa tuntua työläältä ajatus opiskella lyhyen ajan kuluessa "kaikki oleellinen" soittimista ja instrumentaatiosta. Uudet oppimiskäsitykset tukevat kuitenkin ajattelutapaa, jossa opettaja ei ole kaikkitietävä persoona vaan yhtä lailla avoin ja motivoitunut oppija kuin oppilaansakin.

Mahdollinen kurssin sisältö