• Artikkelit

• 1900-luvun musiikin säveltasoanalyysin opettamisesta
• Analyysin uudet alueet vai vanhat?
• Asteikkosoitto ja sävellajit soitinten alkeisopetuksessa
• Auditiivinen strukturointi osana musiikin perusteiden opettamista
• Elävää musiikkia
• Harmonian ja äänenkuljetuksen näkökulma pienoismuotojen analyysiin
• Intonaatio-oppia puhaltajille - torvi mukaan teoriatunnille?
• Kevätkori - arviointia lapsiryhmässä
• Käytännön satsioppia
• Luovia toimintamuotoja perustason teoria- ja säveltapailuopetukseen
• Moniäänisen kuoromateriaalin käyttö säveltapailuopetuksessa
• Musiikin alkuopetusta soittaen ja liikkuen
• Musiikin kuuntelun suloinen toimettomuus
• Musiikin työpaja - elämykselliset työtavat musiikinteorian ja säveltapailun opetuksessa
• Musiikkianalyysin alkuun - työskentelyesimerkkejä perusasteelle
• Pidätys ja purkaus - kaksi esimerkkikappaletta perusasteelle
• Pieni soitinopas
• Partituurijärjestys
• Puupuhaltimet - Huilu
• Oboe
• Klarinetti
• Fagotti
• Saksofoni
• Vaskipuhaltimet
• Käyrätorvi
• Trumpetti
• Pasuuna
• Vaskien äänialat
• Puhaltimiin liittyvää tietoa
• Jousisoittimet
• Lyömäsoittimet
• Kitara
• Transponoivat soittimet
• Soitinten nimiä
• Pienoismuotoanalyysin ongelmia
• Schenker-analyysi: hierarkkinen näkökulma tonaalisen musiikin rakenneanalyysiin
• Schenkeriläinen näkökulma pienoismuotojen opettamiseen
• Solmisoinnin historiaa: säveltapailun alkulähteiltä suomalaiseen koululuokkaan
• Stemmaaminen ja soitinnuksen alkeet peruskurssitasolla
• Tee oma tripla - rytmiharjoituksia säveltapailuun ja musiikkitietoon
• Transkriptio musiikinopetuksen välineenä
• Uuden musiikin merkityksiä etsimässä
• Yleinen nykymusiikkitieto?

Klarinetti

Klarinetti on puupuhaltimista ambitukseltaan laajin. Soittimen sylinterimäinen poraus poikkeaa edellisistä, mikä aiheuttaa sen, että ylipuhallettaessa syttyykin vasta 3. osasävel (= oktaavi + kvintti). Toisin sanoen sama sormitus toistuu klarinetissa vasta duodesiimin päässä, kun se esim. huilulla toistuu oktaavin päässä.

Klarinetin eri "rekisterit" ovat tämän takia myös soinniltaan erilaisia. Alin, ns. chalumeau-rekisteri on pehmeä ja aloittelijalle helpoin. Lähes trumpettimainen clarino-rekisteri vaatii "enemmän ansatsia", mutta onnistuu c3:een asti jo muutaman vuoden soittamisen jälkeen.

Klarinetti on transponoiva soitin (C-klarinettejakin tosin on). Tavallisin on B-vireinen, jolle kirjoitetaan kokoaskelta ylemmäs (kaksi korotusmerkkiä enemmän sisältävään sävellajiiin) kuin mitä soitin soi. Ammattimuusikoilla on myös A-klarinetti, jonka käyttö on luontevaa ristimerkkisissä sävellajeissa. Sille kirjoitetaan esim. F-duuriin (pientä terssiä korkeammalle) kun soiva sävellaji on D-duuri.

Chalumeau-rekisterin yläpää (f1-b1) on melko ohut ja nasaalisävyinen. Rekisterinvaihdos osuu kirjoitetun b1:n ja h1:n väliin. Edellinen syntyy kaikki sormiaukot avoimina ja lisäksi läppien avulla on avattu putkeen lisää ilman ulostuloaukkoja, jälkimmäisessä ainoastaan rekisteriläppä ("oktaaviläppä") on auki, muuten ote on sama kuin alinta säveltä (e) otettaessa. On selvä, että rekisterinvaihdos tuottaa alkuvaiheessa soittajalle ongelmia. Toisaalta sitä myös harjoitellaan perukurssitasolla paljon. Nopeita sävelkulkuja rekisterinvaihdoksen alueelle ei kuitenkaan kannata kirjoittaa, ellei kyseessä ole ammattimuusikko, joka osaa käyttää tällöin myös vaihtoehtoisia sormituksia.

Mozart-katkelmassa näkyy säveltäjän taito kirjoittaa kahdelle klarinetille eri rekistereihin. Chalumeau sopii hyvin säestyskuvioihin, clarino taas laulavaan melodialinjaan.

Klarinetin dynamiikka on suhteellisen laaja (verrattuna esimerkiksi oboeen ja fagottiin), sillä voi soittaa äärimmäisen hiljaa myös alimpia säveliä, toisaalta clarinorekisterin yläpää kuuluu dixieland-kokoonpanossakin. B-bassoklarinetti soi suurta noonia alempaa kuin mitä sille kirjoitetaan. Sen ääni on miellyttävän pehmeä, mutta toisaalta sillä saa aikaan helposti myös teräviä multisoundeja.

Oboe

Fagotti

Tulostettava versio